Do you wanna build a snowman?

Tsuhjuu, sain alotettua mun termpaperin! Eli sen kuolemalta tuntuneen tekstin/tutkielman sille yhelle kurssille. Ylitin itteni ja tein myös jotain mitä ajattelin, ettei mun tarvis koko vaihdon aikana tehä. Marssin kirjastoon, ihmettelin semmosen vartin että mites nää vaatekaapit nyt oikeen toimii, kerta siis kirjastoon ei saa viedä takkeja eikä laukkuja koska logiikka. Mutta siis lainasin sieltä kirjastosta myös kirjoja. Se oli se isoin juttu tässä. Oikeen kolme kappaletta tota termpaperia varten, ja oon niitä jo vähän lukenukki. Vaikuttaa itseasiassa yllättävän mielenkiintosilta. Oon loppujen lopuks aika tyytyväinen että aloin kirjottamaan tota tekstiä. Mun aiheena on miscommunications between men and women - ja mä koen jo oppineeni tosi paljon kaikenlaista hyödyllistä elämää varten. Tosin oon vielä tyytyväinen, koska kirjotan vasta johdantoa. Katotaan sitte ku pitää alkaa kirjottaa kaikista oikeista asioista. Mut aika reipas olo silti, kerta olin niinku niiiiiiiin lähellä etten luovuttanu tota kurssia. Nyt musta tuntuu siltä, että saatan jopa saada semmosen tekstin aikaan, että pääsen läpiki siitä.

Pics - so it did happen

Mitäs muuta. Tää viikko on ollu aika lepposa. Tiistaina tehtiin pizzaa ite ja kerrottiin tosi hyviä vitsejä. Keskiviikkona mulla oli enkun kurssille puhe, joka toimitti niinku kokeen virkaa, ja se meni mun mielestä aikalailla nappiin. Keskiviikko ja torstai meni muuten sit aikalailla chillaillessa vaan. Mut tänään sit Iina teki korvapuusteja ja kutsu meitä porukalla niitä syömään. Omnomnomm, ne oli valtavan hyviä. Kardemummaki oli löytyny kaupasta! (mun avustuksella tietenki). Sitte, vähä tässä ny alkaa Suomi-mode mennä päälle pikkuhiljaa, tänään kirjotin mun vuokrasopimuksen, eli kämppä on nyt satavarma. Enkä mä malta odottaa, että pääsen piiitkänpitkän ajan jälkeen kaivamaan kaikki mun ihan ikiomat tavarat esille ja myös sisustamaan ja laittamaan ihan omaa kotia, missä ei oo kenenkään muun ihmisen tavaroita. Kyllä sitä voi olla tommosesta onnellinen. Niinjoo muute. Täällä sato tänää lunta. Ekaa kertaa sillee ihan kunnolla, vaikka se kyllä näyttää jo aika hyvin alottaneen sulamisen.

Söin ainaki kolme noita pullia. Onneks pian pääsee Suomeen niin loppuu tää lihominenki.

Äiree kylässä

Viime torstaina sain ihan parhaan vieraan tänne Hildesheimiin, nimittäin äiskäni. Siks on vähän hiljaiseloa täälläkin pitäny ku en oo halunnu toisen kyläillessä blogia päivitellä. Tänään äiti lähti sitte aamulla lentäen Bremenistä Suomeen. Oli hurjan mukavat 4 päivää. Torstaina ei tehty kyllä juurikaan mitään, koska Hildesheimiin päästiin vasta siinä kuuden jälkeen, mutta perjantaina jo suunnattiin täyttä häkää Hannoveriin. Siellä käytiin vähä kattelemassa kaupunkia, kahviteltiin, shoppailtiin ja syötiin kunnon currywurstit. Lauantaina oli myös shoppailua vuorossa kun käytiin niissä ihanissa Wolfsburgin outleteissä. Se tais kyllä olla menestyksekkäämpi päivä meikäläiselle. Ostin itelleni jo synttärilahjan. Michael Korsin aurinkolasit. Joku hinku mulla oli niihin jo sillon lokakuussa tullu ku siellä käytiin ja mun mielestä ihan hyvin, että nyt kerta oli hyvä syy ja olin niistä niin kauan haaveillu, ni maltoin ne ostaa. Harkintakyvylle shoppaillessa hurraa! Sieltä löyty kyllä myös Leviksen farkut, CK:n t-paita ja Tom Tailorin kengät. Kaikki noi lähti ihan pilkkahintaan ja sai taas vaa ihmetellä, että kyllä niissä vaan taitaa oikeissa kaupoissa aika hyvät katteet olla.

 

Sunnuntai meni aikalailla vaan ollessa, koska shoppailu on niin valtavan uuvuttavaa. Käytiin me päivällä vähä kattomassa Hildesheimin vanhinta korttelia ja siellä maailman parhaalla kaakaolla. Kaakaolla, joka maistuu aikusten oikeesti suklaalta. Äitin lento lähti niin aikasin tiistaina aamulla, ni oli kätevintä mennä ma-ti yöks hotelliin Bremeniin, ja mäki sain mennä mukaan. Siinä oli ihan kiva käydä vielä sitte maanantaina kattelemassa Bremeniä. 

Kaupungintalo oli aika makeesti valastu ja joku muoree tunki kuvaan

Semmosta. Vaikka blogia ei tullu päiviteltyä niin kaikkee muuta kyllä tuli sitte hoidettua. Nimittäin, saatiin varattua Berliinin matka mun synttäreille! Elikkä ens viikon lauantaina suunnaks Berliini. Mukaan lähtee mun lisäks vaan Iina ja yks argentiinalainen Juli, mutta se on aivan mainio porukka, toivottavasti ehitään treffata myös mun Berliinin ystäviä samalla reissulla. Reissulle ei muuten tullu hintaa juuri ollenkaan. Bussimatkat eestaas 27e/pää ja hotellillekki jäi hintaa per naama reilu 16 euroa. Että hurjan kallista tämä matkustaminen. Lisäks varasin hotellin itelleni kans siks viimeseks yöks täällä. Lennän kans Bremenistä aikasin aamulla, niin saa sitte jo edellisenä päivänä rauhas pestä lakanat ja puunata paikat. Ja ohan se mukavampi ku ei tarvi ihan kukonlaulun aikaan herätä ja saa syödä hotelliaamiaisen ja sitte roudata kimpsut ja kampsut lentokentälle ja soronnoo. Mutta siihen ny on vielä reilu kolme viikkoa. Shh.

Kolmen päivän maanantai

Semmone ollu täs vähä. Ei nyt oikee oo mikää asia menny lapaan. Onnistuin maanantaina jotenki ihmeen kaupalla poistamaan mun puhelimesta KAIKKI kuvat. Siis ihan kaikki. Enkä vieläkään tiedä miten. No, suurin osa vaihtokuvista oli onneks koneella ja osa kuvista löytyy whatsapista, mutta silti. Harmitti ihan valtavasti. Ja selvis että yhelle kurssille pitää ihan oikeesti tehä kunnolla jotain. Lopputyönä oli siis semmone "turnpaper" ja oon ollu kokoajan, että joojoo, hei, mä oon kirjottanu 25 sivua kuraa saksaks, eiköhä yks 8-10 sivua englanniks taitu. No ei taitu. En halua. Selvis nyt et se pitää kans olla semmone tosi tieteelline ja plaah. EI. Tekis niiiiin paljon mieli luovuttaa sen kurssin kans, mut ei anna luonto periks, ku oon siellä luennoilla jo niin kauan persettäni puuduttanu ja yhen esitelmänki pitäny. Arrrgggh. No, mulla ei oo sen lisäks paljoo muuta jäljellä, että ehkä siitä selviää, aattelin kirjottaa sille opettajalle mailin et mitestota tästä pääsis niinku helpoiten?

Nomut. Ei tää viikko niin kauhee kuitenkaan oo ollu loppujen lopuks. Meillä oli maanantaina sulkkiksesta semmone hupiturnaus. Kaikki sai pelata 5-6 peliä ja parit ja vastustajat arvottiin, joten aina pelas eri tyyppien kans. Hauskaa. Voittajat sai sitte aina nauhan mailaansa ja se kellä oli eniten nauhoja lopus nii oli voittaja. Itsehän en saanu yhtään nauhaa. Vaikka semmone nauha ois ollu tosi kiva nii en masentunu. Manuelkaan ei saanu yhtään nauhaa, vaikka se on iha superninja suklapallossa ja pelannu tyylii 14 vuotta. Eli siinä ei ollu kyse taidoista yhtään! Pelattiin siellä 12 asti yöllä ja bisseeki sai juoda. Se oli kyllä hauskaa.

Tiistaina yritin mennä zumbaan, mutta se oli TAAS peruttu. Kolmas kerta jo tälle lukukaudelle. Mut, tänään ku olin aamulla juoksemas niin todistin kyl ehkä yhtä upeinta näkyä ikinä. Juoksen aina semmosen järven rannalla ja tänään aamulla kaikki puut ja systeemit oli vähäsen kuurassa, semmone vieno usva ja oli ihan hiljasta ja rauhallista ja se järvi oli ihan tyyni ja ihan siinä rantavedessä oli joutsenia chillailemassa. En osaa ehkä maalata sanoin hirveen hyvin tota, mutta se oli ihan mielettömän kaunista. "Pics or it didn't happen" - mutta juoksin nii hurjaa vauhtia ettei kerinny.

Sitte näille keskiviikkoilloille on jo vähä muodostunu tavaks mennä tyttöporukalla johonki syömään/istumaan iltaa. Meitä on siinä kaks suomalaista, kaks ranskalaista ja yks argentiinalainen. Tänään käytiin syömässä yhessä ravintolassa yliopiston vieressä, mistä tulee aina kauheen hyvä tuoksu. Ihana saksalainen kuppilatyylinen rafla, josta sai tietysti lempijuomaamme, Erdingeriä.  Tyttöjenillat piristää aina.

Toine juttu mikä piristää, ni on se, että äiti tulee huomenna kylään! JEE! Kiva päästä äitillekki näyttämään vähä näitä mun kotikulmia täällä ja mm. mielikuvitussisustamaan mun uutta kämppää Vaasassa. Että kyl tää tästä. Kaks viikkoa enää luentoja. Yks puhe englanniks, josta mulla on suht hyvä fiilis. Luentopäiväkirjamerkinnät. Saksan tentti. Ja se hiton ärsyttävä teksti sille yhelle kurssille, äöäöääääää. Kyl mä selviän noista. Tässä vielä kuva mun Dami-hupparista, joka on ihana.

No huh huh, nimittäin, ihan mieletön Amsterdam!

Woop, lähettiin perjantaina Iinan kans junalla kohti Amsterdamia. Suora junayhteys Hannoverista, neljä ja puoli tuntia ja avot, oltiinki jo Damissa. Mulla ei ollu mitään hirveen suuria odotuksia Amsterdamista, mutta huhhuh, vei niin sanotusti jalat alta. Iha ekana takuttiin ittellemme ratikkakortit ja sit suunnistettiin meidän hotellille, joka muuten oli ihan mahtava! Hintaki oli melko edullinen ja saatiin sillä kyllä tosi tasokas hotelli, ku itehä olen vähä kermaperse näissä asioissa. Kahelle yölle tuli hintaa n. 80/naama, mikä ei musta ollu ollenkaan paha, ottaen huomioon et noi yhet kaverit oli maksanu melkeen saman verran jostain rottahostellista. Ainut miinus meidän hotellissa oli, että äänet kantautu naapurihuoneista vähä liianki selkeesti......

Sitte ku oltii huone ihasteltu ni los geht's. Käytiin vähä syömässä, sit ihmettelees sadan muun turistin kans ne I Amsterdam -kirjaimet, nähtiin benkkujenkku-jätskibaari joten siellä käytiin syömäs jäätelöt tottakai ja käppäiltiin keskustaan siinä sit.

fancypants

Sää oli kyllä suopee ja vaikka meidän hotellilta vähä matkaa keskustaan oliki, niin tosiaan päätettiin taittaa matka jalan, koska maisematki oli a-ma-zing. Ei varmaa tavuteta tota sanaa muuten noin. Meidän eka määränpää oli seksimuseo. Se vaan kuulu asiaan kerta Damissa oltiin. Ko. kaupungistahan löytyy museot myös erotiikalle ja prostutiiolle, mut tyydyttiin nyt vaan tohon. Siellä oli kauheesti kuvia, maalauksia, patsaita ja kaikkee mahollista aiheeseen liittyen. Vähäsen vaan korvia kuumotti, poskia punotti ja hihitytti. Se riittänee siitä aiheesta.

 

Kukaan ei muuten ollu valehdellu sen suhteen että jengi pyöräilee Hollannissa iha hurjan paljon. Se oli ihan totta, pyöriä oli varmasti kymmenkertasesti autoihin verrattuna. Kukaan ei myös ollu valehdellu mulle sen suhteen että prostituutio on laillista Hollannissa. Pysyteltiin samoilla aluevesillä ton museon kanssa ja käytiin punasten lyhtyjen alueella sen jälkeen. Hämmennyin ihan valtavasti. Siellä ne naiset vaan rehellisesti istu ikkunoissa ja vinkkaili ohikulkeville miehille. Osa niistä naisista kyllä vaan räpläili puhelintaan ja tommosta perus, ei vissiin kinostanu. Mut kaikkee sitä kans näkee ku vanhaks elää. Eikähän toi sinänsä minään yllätyksenä tullu, kaikkihan noista on aina puhunu, mutta oli se silti hämmentävää omin silmin nähä.

Mjoo, että semmosta. Lauantai vietettiin vähä kevyemmissä tunnelmissa ku uhrattiin koko päivä shoppailulle. Se oli loistava päätös, koska Amsterdamista löyty hirveesti kaikkia kivoja vaatekauppoja, vähä erejä mitä muualla. Muutenki se meidän shoppailu isommilla kaupunkireissuilla on aina vähä jääny, nii nyt oli kiva uudistaa vähä vaatekaappia. Sijotin Dami-huppariin, Hilfigerin mekkoon, t-paitaan ja nahkahousuihin (finally!!) tai jos rehellisiä ollaan niin ne oli kyllä legginssit, jotka näyttää nahalta. Mut hyvä, viime viikon säästeliäisyys palkittiin. Pysty hyvällä omallatunnolla shoppailee.

Ei taaskaan unohdettu herkutteluu ja lihosin varmaa viis kiloo tolla reissulla. Onneks käveltiin paljon. Sitte sunnuntai. Kohteena oli lähinnä timanttimuseo. Mulla oli iha sukat pyöriny jaloissa ku olin ajatellu sitä ja olin yli-innoissani koko jutusta, mut jouduin vähä pettymään. Se oli tosi pieni, siel ei ollu paljo mitään, ja suurin osa mitä oli, nii oli kopioita. Eli en nähny mitään nyrkin kokosta oikeeta timanttia. Sniff. 

Ei mut oli sielki iha siistejä juttuja, ettei ny iha turha reissu ollu. Mulla vaan oli odotukset sata kertaa korkeemmalla. Sunnuntaina ei sit kauheesti juurikaa muuta tehty, käytiin syömässä ja maistelees juustoja tuhansissa juustokaupoissa. Btw, toisin ku väitetty, niin suurin osa ainaki niiden pääkatujen kaupoista on kyllä sunnuntaisinki auki. Mikä oli tosi miellyttävä yllätys. Amsterdam pääs kyllä ihan mun top 3 -lempikaupunkeihin. Kaupunki oli tosi kaunis, paljon nähtävää ja tehtävää, kivoja kauppoja jne. Vähän kallis se oli Saksaan verrattuna, mutta Suomeen verrattuna aika samaa hintaluokkaa tai vähän halvempaa paikoin. Ihmiset oli ihan uskomattoman ystävällisiä ja hollanti oli hauska kieli ja sitä oli mukava kuunnella. Amsterdamiin voi mennä vielä joskus toistekki.

Schönes Wochenende

Jepa. Eli vuoden ekat reissusuunnitelmat laitettiin toteen viikonloppuna ku suunnattiin Kölniin. Reissu oli kyllä aika sopivan halpa, ostettiin semmone junalippu, jolla sai matkustaa yhen päivän aikana ihan niin paljo ja minne vaan Saksan sisällä ku vaa kerkee. Toki vaan noilla taajama- ja lähijunilla. Mutta hintaa ei tullu ku semmone 15e/suunta, niin iha näppärä. Elikkä tosiaan. Köln. Sää ei taaskaan ollu meidän ystävä, mutta jäi silti positiivisempi kuva ku Hampurista. Käytiin kattomassa Kölner Dom natürlich, sit se silta siinä Domin takana, täynnä rakkauslukkoja (plääh) ja sitte kierreltiin muuten vaa kaupunkia ja vanhaa kaupunkia. Tosi nätti kaupunki taas, mut nyt alkaa oleen plakkarissa niin monta saksalaista kaupunkia (19), et tuntuu, ettei ne oikeen anna enää mitään uutta. Lukuunottamatta Berliiniä. Lisäks mä oon nähny kirkkoja nyt ihan tarpeeks tälle elämälle. Ei tarvi niinku välttämättä nähä enää yhtään ikinä. Kölnin tuomiokirkko kruunas kaiken.

Siinä kunnon kuvapläjäys. Illalla ku ei sitte ollu mitään ihmeempää ohjelmaa niin mentiin elokuviin. Let's be cops oli leffan nimi ja oli kyllä ylihauska. Vaikka varmasti hauskempi sillä alkuperäiskielellä. Vihaan dubbauksia. Sitte käveltiin meidän hotellille, syötiin euron pitsat ja nukkumaan. Meidän tosiaan muuten piti olla koko viikonloppu tuolla Kölnissä, mutta todettiin sit, et eiköhä tää kylä oo ny nähty ja päätettiin mennä sunnuntaina tsekkaamaan sit myös Düsseldorf, kerta se ny oli siinä matkan varrella tavallaan. Ja koska sunnuntaisin kaikki on tässä maassa kiinni, niin tyydyttiin kaupunkikierrokseen jalan ja kahvilakulttuurin tutustumiseen. Ja sitte suunnattiinkin jo takasi.

"tämä satu ei tule ikinä todeksi, elämä opettaa olemaan viisas ja säästeliäs"

 Semmosta tällä erää. En malta oottaa nyt tulevaa viikonloppua ja damia! Hurraa.

Loppukauden pelisuunnitelma

Tässä on taas iha rytinällä lähteny arki käyntiin. Luennot alko taas ja pitäs olla kirjottamassa jo vaikka ja mitä. Ja mä päätin sitte reissata. Mä en oikeesti tiiä yhtään missä mun kiinnostuskiikarit on tohon opiskeluun. Pari semmosta juttua on, joita on ollu tosi kiva tehä. Yks esitelmä stereotypioista sosiaalisessa mediassa on ollu hulvaton ku saanu vaa ettiä 9gagista kaikkia hauskoja kuvia. Enkun ääntämisen kurssille pitää valmistella yks puhe tms. ja sitäki on ollu iha hauskaa ettiä. Mutta toi filosofian luentopäiväkirja... Mä oon ihan varma et oon tehny sen aivan tosi väärin. Pitää kirjottaa kyllä nimen perään sit Erasmus-student sillee lihavoituna ja caps lock päällä. Ehkä mulle annetaan armoa edes, kerta lisäpisteitä ei herunu. Vaikka tekis mieli niitäki mieli vielä kinua lisää, koska ohan toi nyt mulle huomattavasti työläämpää ku niille jotka saa sen tehä omalla äidinkielellään.

Koska blogitekstit on tylsiä ilman kuvia, niin lisään näitä mun esitelmälöydöksiä tänne

Tehtiin tossa jo itseasiassa sunnuntaina Iinan kans kunnon pelisuunnitelmat mun loppuajaks. Pitää käyttää aika niinku tosi tehokkaasti. Tänä viikonloppuna mennään Kölniin. Ens viikolla Amsterdamiin. Sitte sen jälkee äiti tulee mulle kylään! Kuun vika viikonloppu on viel vähä auki, mut ehkä sen voi käyttää kouluhommiin ja yleiseen pörräämiseen. Sitte tuleeki mun synttäriviikonloppu ja sillon ois ideana lähtee Berliiniin. Ja sit mun vipana viikonloppuna meidän pitää pitää juhlat. Sitte alkaaki jo lähtö lähenemään. Aika on menny niin tosi nopeesti. Eihän tässä oo enää mitään jäljellä. Sitte jos tästä ei joku osannu tulkita, niin paluu Suomeen olis jo 19.pvä helmikuuta, niin ehtii saada vähä sielläki päässä asioita kuntoon ennenku alkaa työt. Siellä muuten myös odottelee iha huisi kämppä, seki varmistu tällä viikolla. Huh, paljo huojentuneempi olo palata. Vaikka hirvittää että millähä rahalla meinasin sisustaa sen kämpän.

Mä yritin tänään käydä shoppailemassa, mutta huomasin etten oikee osaa. Sitä on tullu jotenki ylipihiks. Mikä on tosi hyvä, ottaen huomioon edellisen kappaleen viimesen lauseen. Mutta kuitenki, tääl ois iha hurjasti kaikkia alennusmyyntejä mut nääh, en mä vaan osaa! Ehkä mä vakuuttelen itelleni, et säästelen siihe, et pääsen taas vähä sinne outletteihin ostamaan kaikkee siistiä. Koska onhan se ton matkalaukunki painon kannalta iha positiivista jos ei ihan kokoaikaa ostelis kaikkee. Ja ainiinjoo. Ei saatu lippuja Bayern Münchenin peliin :'( Manuel Neuer jää ihan näkemättä. Mun sydän särky vähäsen. Mut mun pitäs olla jo ehkä nukkumassa koska se juna lähtee huomenna tosi aikasin.

Sananen saksalaisista miehistä

Mä oon niinku ihan for cereal hämilläni siitä millasia saksalaiset miehet on. Ne saattaa lähestyä ihan missä vaan ja ihan millon vaan. Ekan kerran koin tämmösen hämmentävän lähestymisen ollessani ruokakaupassa. En muista kerroinko tästä sillon, muistaakseni en ja jos kerroin niin kerron nyt uudestaan! Olin siis tossa lähikaupassa ja siellä tuli joku miespuolinen henkilö kysymään multa jotaki mistä en saanu mitään selvää. Luulin että se ei löytäny jotain. Mutta sitten se vaihto englantiin ja esitteli ittensä ja kertoi mulle että mä oon tosi kaunis. Siinä vaiheessa mulle vähä valkeni että eiiii tässä nyt ehkä neuvoa kyseltykään. No se pyysi mua drinksuille, mut kieltäydyin hienovarasesti kutsusta.

Toinen hämmentävä lähestyminen tapahtui uudenvuoden jälkeen. Sain uudenvuodenpäivänä jostain aivan oudosta saksalaisesta numerosta viestin että hei, sä katosit tosi aikasin, mulla olis ollu muutama kysymys Suomesta ku haluisin matkustaa sinne ja että hän oli se joka liitty meidän seuraan iha loppuillasta. Mulla ei tässä vaiheessa ollu mitään käryä kuka koko ihminen oli. No sanoin että se voi kysyä niitä kysymyksiä multa nyt. Meni hetki ja se vastasi että hehe, se oli bluffia, halusin vaan varmistaa että nähään vielä. Tjahas. Selvis sitten myöhemmin että se tosiaan liitty meidän seuraan ku mentiin sinne isoihin juhliin ja meidät oli esitelty siellä.

Tänään sitte tapahtu kyllä ihan kaiken kruunaava juttu. Yritin käydä zumbaamassa, mutta se oli peruttu. Olin siinä sitte kotimatkalla ja kävelin yhen kaupan ohi. Sieltä singahti yks nuorimies mun perään ja kertoi että "tää on varmaan vähän outoa, mutta näin ku kävelit tosta ohi ja sä näytit jotenki niin tosi kivalta että mun oli pakko tulla juttelemaan sulle". Anteeks mitä. Siinä mä sitte seisoin ihan hölmistyneenä ja olin vaan että jaajaa.

Mä en tiä yrittääkö Saksa kertoa mulle että hei älä mee vielä vai mitä täällä tapahtuu, mutta siitä oon ihan satavarma että mitään tommosta ei vois ikinä käydä Suomessa. No ehkä toi keskimmäinen, mutta nää kaks muuta. Mulle ei oo ainakaan ikinä tapahtunu. Ja nää kaks viimesintä miespuolista ihmistä oli vielä kaiken lisäks ihan suht viehättäviä nuoria miehiä eikä mitään painajaisia. Mutta ei kenenkään nimi oo vielä ollu Hans-Helmut. Paha tilanne.

Ice Ice Baby

Ei kyllä kannattais kirjotella väsyneenä vissiin mitää blogijuttuja. Katoin tota mun edellistä postausta ja se oli kyllä jotenki tosi sekava ja töksähtelevä. Suokaa anteeks. Koitan skarpata. Unohdin myös hehkuttaa kuinka siisti paketti mulle oli tullu postissa sinä aikana ku olin Suomessa! Tai se kyllä tuli jo sillon perjantaina, mutta sattu tulemaan postisetä puoli tuntia sen jälkeen ku olin lähteny kaupungille ja puoli tuntia ennenku mun kämppis tuli kotiin. Perfekt. No, kaverit oli käyny sen lauantaina kuitenki hakemassa ja sain sen sitte niiltä hakea ku tulin takasi. Olin marraskuussa laittanu Hannover 78:n rugbyjoukkueelle mailia että ne on mun lempparirugbyjoukkue Hannoverissa ja mietin et oisko niillä jotain fanisälää mitä voisin ostaa. Sieltä sitte tuliki vastaus ja pitkän odottelun jälkeen myös paketti postissa. Paketista löyty t-paita, huivi, muki, joku tarra ja joku pinssityyline asia ja sitte se setä oli vielä tulostanu mulle jonku niiden historiikin. Hihihi. Ja nää säläthän mulle siis ihan lahjotettiin. How awesome is that?

Mä vähän epäilin että on pikkasen tylsä viikonloppu tiedossa. Oltiin sovittu mun buddyn kans et mennään yksille talvimarkkinoille, mutta se oliki sitte kipeenä ja mun suunnitelmilta katos ihan pohja. Oikeen ei tehny mieli shoppailemaankaan lähteä alennusmyynteihin ku ei tonne op:n nettipankkiin oikeen meinannu päästä tarkistamaan, että paljoko siellä on rahaa, eikä ollu varmuutta siitäkää et saako sitä rahaa täällä ees nostettua. Eikä Saksan tiliäkää viittiny tyhjätä ku jos noi op:n häiriöt ois vaikka jatkunu pidempään. Mulla oli kuitenki onni myötä ja koko viikonloppu oli täynnä ohjelmaa!

Perjantaina lähin käymään päivällä Wolfsburgin outleteissä ku halusin ostaa synttärilahjan sieltä mun veljentytölle. Matka vähä venähti, koska eka junayhteys oli myöhässä ja tunnin junamatka venähti kahen tunnin mittaseks ja takasipäin menevää junaa sai odottaa sitte tunnin kauemmin ku oli tarkotus. Eise mitään, lahja löyty ja se oli pääasia. Tein myös samalla itelleni löydön: Adidaksen toppi 2,50e. Illaks mua oli pyydetty kattoon jääkiekkoa ja päätin sit lähtee ku ei muutakaa tekemistä ollu. Oli mukava ilta, vaikka saksalaista jääkiekkoa en pidä kyllä tästä lähtien ainakaan juuri minään. Ei se ehkä iha ykkösliigaa ees tainnu olla, mutta silti. Peli ei ollu ees kauheen jännittävä ku Hannover vei 9-2 ja jokanen veto tuntu menevän maaliin. Silti se tunnelma oli hurjan siisti. Ku kotijoukkue tuli jäälle niin kaikki kannattajat sytytti sädetikut palamaan ja niitä siinä sitte heiluteltiin. Ja sitte olin taas hämilläni siitä että katsomossa sai juoda olutta. Ja polttaaki olis saanu. Meininki tosi ei-Suomi.

Tommosen hienon kiekonki sain muistoks. Lauantaillekki ilmaantu ohjelmaa ku toi mun hyvän ystävän serkku ehotti et lähtisin sen ja sen kavereiden kanssa Harziin luistelemaan. No mikä ettei. Reilun tunnin verran sai ajaa vuorille päin ja sitte alko lunta näkymään! Luistelemaan ei kuitenkaan päästy, koska sinne oli joku muutama muuki menossa, niin mentiin sitte kelkkamäkeen. Oli niiiin hauskaa pitkästä aikaa laskee mäkeä. Mun mielestä oli myös jotenki tosi siistiä, että saksalaisilla näyttäs olevan ihan tommosia kunnon puisia kelkkoja, ku suomalaisilla tuntuu aina olevan se perus muovipulkka.

Mut ihme "all talk and no action" -ihmisiä nää mun saksalaiset ystävät. Sinne kelkkamäkeen piti kävellä hetken matkaa semmosta tietä, joka oli iha peilijäässä ja semmosta pientä ylämäkeä koko menomatka. Ne sitte heitti et tänhä voi iha hyvin vetää sit takaspäin tullessa kelkalla alas ja kaikki siinä oli kovaa kelkan kyytiin hyppäämässä ku lähettiin pois ja mä olin iha että ootteko ny aivan tosissanne, se näytti iha tosi vaaralliselta ku ei siinä pystyny yhtää jarruttamaankaan. No, loppupeleissä se olinki sitte vaan minä ja yks toinen tyyppi joka laskettiin se kahestaan kelkalla alas. Nössöt. Sen jälkeen käytiin vielä varmaan maailman parhaassa schnitzelravintolassa syömässä. Siellä oli varmaan 20 eri schnitzelsorttia ja sitä sai neljässä koossa: 250g, 500g, 750g tai kilon jööti. Mulla riitti se pienin ja oli kyllä ehdottomasti paras schnitzel minkä oon ikinä eläessäni syöny.

Just like in Finland

Oli siis lievitystä koti-ikävään ku koko viikonloppu oli täynnä lunta ja jäätä. Tänään kävin myös pitkästä aikaa juoksemassa, mikä oli tosi ihanaa, vaikka mua nyt sit sattuuki lonkkaan aika paljon. Mut mä en nyt jaksa antaa yhen niveltulehduksen häiritä.