sunnuntai 30. marraskuuta 2014

...kerro siel et setä sanoi niin...

Berliinireissun day 2 lähtee sitte tästä!

Hyvien, mutta liian lyhyiden yöunien jälkeen aamupalalle, joka oli siellä hostellilla yllättävän hyvä. Kyseinen paikka oli muutenki iha ookoo, ottaen huomioon että oon vähä kermaperse tommosis yöpymisasioissa. Huipuinta oli, että meillä oli oma vessa+suihku, ku noissa paikoissa se ei aina ihan niin oo..

Nojoo, aamupalan jälkeen sitte suunnattiin sille kunnollisille kaupunkikierrokselle oppaineen päivineen. Kuljettiin matka muuria pitkin ja saatiin kuulla kaikenlaisia tarinoita siitä muurista, miten se vaikutti ja kuinka moni sen yli (tai ali) yritti päästä. Tää oli nyt just taas tosi mielenkiintosta. Ei kirkkoja, eikä toista maailmansotaa. Mutta ihan uskomattomia ne tarinat niistä pakoyrityksistä. Oli tunnelia ja oli hyppääjää ja autolla ylityspaikkaa päin ajajaa. Niinku tossa jo aiemminki puhuin siitä että kylmä sota jääny vähä semmoseks "jaajaa" -jutuks, ainaki omalla kohalla, niin tääki kyllä avas silmiä. Ihmiset valmiita uhraamaan oman henkensä, että pääsisivät länteen, joko perheidensä luo tai paremman elämän perässä. Huh.

"..hän halusi vain vapautta"



Checkpoint Charlie

Tota muuria on säilytetty pari pätkää, ja nyt me nähtiin toinen pätkä siitä. Mä olin kyllä yllättyny, se ei ollu ollenkaan niin korkee ku olin ajatellu. Toki siinä oli se, että niitä muureja oli kaks ja siinä välissä jonki verran tyhjää tilaa, eli vaikka oliski jotenki päässy muurin yli, niin siinä oli vielä aika kovasti hommaa päästä vielä toiselle puolelle. Mutta vaikka Berliinin muuri on aika pitkälti purettu kokonaan, niin tuolla menee silti vielä semmonen mukulakiviraita siinä, missä se muuri on menny.

Berliinissä oli kyllä siis älyttömän kylmä, se tuuli oli näin vaasalaiselleki ihan liikaa. Tommonen kahen tunnin kävely laitto kaikki luut kyllä ihan syväjäähän. Mut ton kierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, ja käytiin siinä sitte vähä kaakaolla lämmitelemässä ja käppäiltiin Ritter Sportin kauppaan, jee, omnom. Paljon nähtävää kaupungissa, mutta me haluttiin suklaata. Siis, me oltiin kuultu, että siellä kaupassa saa tehä oman suklaalevyn, nii siks me sinne haluttiin. Ja ei ollu valetta sekään! Siellä sai siis valita kolme "täytettä" siihen suklaalevyyn ja sitte ne teki sulle semmosen siinä. Hihi. Mun omassa oli smartiesejä, keksejä ja sitte jotain tähtiä, jotka kyllä oli enemmänki varmaa iha koristusta. Sit me käytii vähä ettiis berliinikrääsää ja käppäilemässä ja siinähä se aika oliki jo hurahtanu.


Ei käyty täällä, mutta oli niin hämmentävä, että siitä piti saada kuva



Sitte seuraava etappi oli eduskuntatalossa vierailu. Siis se talo on joku ihan valtava. Niinku siis ihan älytön. Ja sinne me vaan mentiin. Oli vähä jännittävää, oli niin tarkat turvatoimet. Laukut ja takit läpivalastiin ja sitte piti mennä metallinpaljastimen läpi. Eikä sinne taloonkaan päässy suoraan kävelemään, vaan siinä oli semmonen "odotustila", että sinne laitettiin tietty määrä porukkaa ja sitte ulompi ovi kiinni ja sitte katottii että kaikilla roikku kaulassa semmone vierailijapassi ja sitte vasta avattiin sisempi ovi.

Sitte me siellä kierreltiin taloa ja meidän opas oli ihan valtavan hauska tyyppi. Se vitsaili vaan kokoajan menemään, mutta tuntu vaan silti tietävän ihan älyttömästi asioita. No kuuluu ehkä työnkuvaan mut anyhow. Toi talo oli vähä kärsiny vaurioita yllättäen mm. toisen maailmansodan aikana, mutta siellä oli haluttu vähän säilyttää tätä historiaa, esimerkiks sieltä löyty paikottain seiniltä venäläisten sotilaiden kirjotuksia vuodelta 1945... Lopuks päästiin sinne lasikupoliin vähä ihailemaan Berliinin maisemia, vaikka oliki pimeetä, niin oli se aika ihana nähä kaikki Berliinin valot.






Ton jälkeen suunnattiin hyvin ansaitulle ruokatauolle (unohdettiin syödä päivällä) ja siitä sitte vielä vähän kattelemaan yksiä Berliinin monista joulumarkkinoista. Oltiin taas herätty aikasi, kävelty vaikka kuinka paljon ja vielä se kylmyys siihen päälle, niin kulku suuntas sitte hyvin pian hostellille nukkumaan. Viimesestä päivästä sitte vielä päivitystä mahdollisesti huomenna. Nää jutut olis saanu ehkä tiiviimminki sanottua, muttaku haluun kertoo kaiken.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Jos sä joskus päädyt Berliiniin...

Ihan heti täähän kärkeen: Berliini, ich habe mich in dich verliebt. Mieletön kaupunki. Niin mieletön, että Berliini-postaus on melkeen jaettava kolmeen osaan. Koska en tykkää jos nää tekstit on överipitkiä ja en ees jaksa kirjottaa niin paljoa kerralla. Eli kolme päivää = kolme postausta, koska Berliini.

Keskiviikkona mä olin aika varma että Saksalla on jotain tosi pahasti mua vastaan. On ollu saakelin junalakkoa, kampylobakteeria (jeah, se mulla oli) ja sitte vielä kaiken kruunas se, ku tulin kotiin ja huomasin että ei hemmetti. Kaikki meidän patterit on kylmänä, eikä hanasta tuu lämmintä vettä. Pienen panikoinnin jälkeen sain kämppiksen kiinni ja se kerto että joo siel pitää painaa yhtä nappia nii pitäs lähtee käyntiin. Mutta mitä ihmettä oikeesti? Ei oo vielä ees miinusasteita ja lämmitys vetää tilttiin sen minkä kerkeää (juuri äsken sain myös käydä painamassa sitä nappia taas). NO, lämmitys lähti takas käyntiin ja torstaina kohti Berliiniä. Jotenki outoa että oon käyny Saksassa useempaan otteeseen, mutta ikinä ei oo tullu tonne pääkaupunkiin matkattua. Onneks se vääryys korjattiin nyt.

Bussimatka juna-asemalta hostellille meni hokiessa että "ei hitto, täällä me ollaan hei Berliinissä" (jos rehellisiä ollaan, niin koko reissu). Hostellin jälkeen lähettiin vetään pieni kaupunkirundi. Bussilla Alexanderplatzille ja sieltä kävellen Brandenburgin portille. Se oli pelkkää suoraa tietä joku parisen kilometriä, mutta siinä jo ehti nähä vaikka mitä. Siegessäulen bussin ikkunasta, TV-tornin, "museosaaren", Berliinin tuomiokirkon ja tietty se Brandenburgin portti. Oli siin matkalla kaikkee muutaki sälää mutta ei ny kaikkee voinu noteraata kunnolla. Kaikki oli tosi valtavan isoa ja hienoa. Vaikka ne kirkot on niin nähty, niin luulen et tuol tuomiokirkossa pitää joskus päästä käymään, oli se niin uskomattoman näkönen jo ulkoa, ja pari tyyppiä meidän porukasta kävi siel vapaa-ajalla ja kehu sen ihan pilviin.

Siegessäule

Fernsehturm

Berliner Dom



Sitte ku oltiin kierros käppäilty nii suunnattiin taas bussin kyytii ja lähettiin tsekkaamaan Berliinin 800-vuotinen historia Story of Berlin -museoon. Samassa paikassa päästiin myös käymään semmosessa bunkkerissa, mikä oli rakennettu kylmän sodan aikana siltä varalta, että joku heittää Berliiniä atomipommilla. Se oli aika ahistava kokemus sinänsä. Siellä bunkkerissa oli paikka vähän vajaalle 4000 ihmiselle ja sinne pääsi tyylillä "first come, first serve", eli rahalla sinne ei olis päässy. Ankeet oltavat siellä olis kyllä ollu, ahdasta, likasta ja ahdistavaa. Mitotettu jotakuinkin sillee että 1 neliömetri/ihminen jos nyt ihan oikein muistan. Eli tosipaikan tullen siellä olis "sänkyjä" lattiasta kattoon, vettä ei nimekskään, ilmanlaatu huono jne. Tottakai kaikki toi varmaan voittaa atomipölyn hengittelyn, mutta silti.

 
Kylmä sota on jotenki jääny vähä etäiseks itelle noilta historian tunneilta, tai ei sitä oikeen pitäny juuri minään. Tuolla konkretisoitu itelle se, kuinka uhkaava ja paha se tilanne on kuitenki ollu, ja ihan sillee virkistävää vaihtelua, ku tuntuu että koko Saksan historia on aina vaan sitä toista maailmansotaa. Sitte tosiaa vähä ilosempaan aiheeseen, eli Berliiniä 800 vuoden edestä. Siitä en osaa kauheesti kertoa, ku en oo oikeen museoihminen enkä jaksa lukea niitä juttuja, kattelen vaan kaikkia kuvia ja systeemejä ja fiilistelen. Oli mukavaa.



Almost kaimat siinä vähä
Ton jälkeen käytiin sitte koko porukan voimin yhessä syömässä ja koin matkalla sinne tosi järkyttävän elämää mullistavan kokemuksen. Mä en oo aatellu että olisin asunu jossain lintukodossa, selvisin mä kurvin ärrälläki puoli vuotta kaikkien niiden piripäiden keskellä. Mutta tuolla Berliinissä mulle tultiin ekan kerran ihan rehellisesti tarjoamaan kadulla huumeita. Tää ny ei ehkä oo mikään iso juttu edes, mutta mä vaan menin niin hämilleni, että sitä iha noin julkisesti vaan kadulla joku tulee että hey guys, want some drugs, cocaine? Krhm. Selvisin kuitenki järkytyksestä ja voinen todeta että Suomi on aikamoinen pumpulilla pehmustettu lintukoto. Ruuan jälkeen sitte hostellille ja kops. Hurjan pitkä päivä ja kaiken lisäks Berliinissä oli ihan tosi kylmä. Ja mä huomaan jo nyt, että oli ihan hyvä idea jakaa tää postaus kolmeen osaan.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Nice to sweet you

Aattelin kertoa että elämä on taas aika kivaa. Tässä ny oon täällä jauhanu muutamat viime päivät ja ajat siitä kuinka olin kipee ja plaa, mutta se ny määritti mun elämää vähä turhan kauan ja oliha se ny iha perseestä. Olin jossai vaiheessa aika valmis sanomaan että "keep your tunks" ja ottamaan ekan lennon Suomeen. Mut ei tässä ny enää oo ollenkaan semmone olo. Täällä on taas hurjan kivaa.

Täällä järkätään aina kuukauden välein KAB:ja eli KulturAustauschBareja eli CulturExchangeBarseja. Joka kuukausi on sitte eri teemamaa ja joulukuussa on hurraahurraa Suomi! Oltiin sitte eilen suunnittelemassa sitä näiden järjestäjien kanssa. Tulee niiiiiiiin hauskaa. Me tehään ainaki karjalanpiirakoita sinne, salmiakkia koitetaa kans saada tarjolle ja fisushotteja. Ohjelman suhteenki päästiin vauhtiin, vaikka aluks ajateltiin että me keksitä ikinä mitää. Mutta luvassa taitaa olla ainaki eukonkantoa, saappaanheittoa, jotai jääkiekkoon liittyvää, joulupukkia ja spelling competitionia. Ja kuinka ihanaa oli, ku tonne miittinkiin pamahti yks tyyppi, joka on ollu Suomessa vaihdossa ja sillä oli mukanaan uunituoreita kanelipullia. Ooomnomnom. Kardemumma puuttu kylläki, mutta ne oli lämpösiä nii aiva sama.

Tänään mä päätin vähä hemmotella itteeni koska oon säästäny tosi paljon rahaa ku en oo syöny kauheesti mitään. Ostin yhen hajuveden josta oon haaveillu tyylii ekasta viikosta asti. Sit ostin överihintasen Lindtin suklaajoulukalenterin. Lindt on ehkä parasta ja mulla on semmone pikkutyttöolo nyt, että mun tekis iha vähä mieli jo kurkata tonne ekaan luukkuun ja iha vähä maistaa. Ja sitte, fiiiiinally! Mä löysin talvitakin. Meinas jo vähä iskee paniikki ku kyllä se kylmyys vissiin tännekki on tulossa pikkuhiljaa, vaikka vielä on pärjänny ihan hyvin tommosella syystakilla. Ja sitte ostin jo aika paljo joululahjoja, pian alkaa neki oleen kaikki hommattu.



Mä oon niin hurjan ylpee itestäni ku oon vähä kasvanu aikusemmaks tän shoppailun kanssa. Ei siinä, elän edelleen ihan överisti yli varojeni, mutta ainaki musta on tullu vähä harkitsevaisempi. Vaikka mulla meinas tosiaan tulla vähä paniikkia ton talvitakin kanssa, nii en hätäilly. Vaikka olin viime perjantaina ihan erikseen Hannoverissa siks että löytäsin talvitakin ja löysin vaan yhen joka oli "iha jees", mut ei kyl ehkä oikeestaan yhtään lämmin ja tosi kallis. Nyt sit löysin ton täydellisyyden ja vieläpä hyvällä alennuksella. Ja toi hajuvesiki. Pohdin sitä ylikauan ja kävin joku kolme kertaa parin kk:n aikana sitä suihkuttelemassa itteeni ja nyt sitte viimein maltoin sen ostaa. Että enää en oo semmone "mikä tää on, onpa iha kiva, joo mä otan tän" ja sitte kyllästyn viikon päästä...

Ruahahaha.


Jälkimmäisessä kuvassa yritin taiteellisesti kuvata kuinka joulumarkkinat on jo ihan täyttä häkää rakenteilla täällä Hildesheimissaki. Mä oon niin innoissani niistä, että tää ei oo enää normaalia. Ehkä saan tässä seuraavan 25 päivän aikana niistä tarpeekseni niistä. Ja hehkutan vielä sitä Berliiniä! Ylihuomenna mennään, JEE! Mä oon niin valmis rakastumaan siihen kaupunkiin.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Alive in Hamburg

Joo, tässä ehkä mahdollisesti aletaan palaamaan elävien kirjoihin. En nyt toki ihan varma vielä oo, syöminen pelottaa ja tollee. Mutta päätettiin ottaa viikonloppuna ilo irti meidän opiskelijakorteista ja lähdettiin käymään Hampurissa päiväseltään. Jännä, että Hampuri on Saksan toisiks isoin kaupunki, mutta silti tuntu ettei siellä ny mitenkään älyttömästi mitään nähtävää ollu? Tai sit ei oltu vaan tehty tarpeeks etukäteisvalmisteluja. Käytiin tsekkaamassa satama-aluetta, legendaarinen Reeperbahn, Raatihuone, suklaamuseo ja keskustaa.




Ehkä yks syy miksen heti oikopäätä rakastunu Hampuriin, oli se, että sää oli ihan hanurista. Aamupäivällä vähä paisto aurinko, mut sit meni pilveen, oli tosi synkkää ja kylmä ja jossai vaiheessa alko vielä sataa kaiken kukkuraks. Ja tuuli niin pirusti. Mitehä mä enää muuten selviän Vaasan siperiasimulaattorista?

Hampuri oli myös suhteellisen moderni kaupunki, ja mua enemmän viehättää täällä Saksassa kaikki vanhat kaupungit, niinku ny Bremen esimerkiks. Mut uskon, että jos tonne Hampuriin olis vähä paremmalla säällä menny, niin vois olla mielipide vähä positiivisempi. Mut ainaki siellä oli kyllä parhaat pretzelit mitä oon syöny! Ja mä oon syöny niitä viime päivinä (viikkoina jopa melkee) PALJON.

Reeperbahn kyllä hämmensi. Sieltä löyty mm. Hesburger kaikkien riettaiden putiikkien keskeltä. En ees tienny että Heseä olis viety Suomen ulkopuolelle ollenkaan. Siellä näky myös ihan valtavan paljon kodittomia, niinku kyllä yleisestikki aika paljon Hampurissa, mikä ei kyllä kauheesti kaunistanu katukuvaa. Reeperbahnillaki oli omat joulumarkkinat käynnistymässä. Hieman erilaiset joulumarkkinat vaan.......


Mutta joulumarkkinoista puheen ollen. Ne alkaa täällä ens viikonloppuna ja mä en malta odottaa!! Oon ihan täpinöissä. Hannoverissa ja tuolla Hampurissa näky jo tooosi paljon kaikkia valmisteluja ja aika massiivisia systeemeitä on kyllä luvassa. Hihiii, pääsee oikeen kunnolla joulutunnelmaan ihan pian. Aion kiertää kaikki lähiseutujen isoimmat markkinat ja juoda Glühweinia kyllästymiseen asti.

Mun ajatus ja kirjotus tuntuu vähä harhailevan, nii lopuks vielä summa summarum viikonlopusta: Hampuri - ei niin ihmeellinen ku olin odottanu. Olotila - tauti alkaa olla ehkä toivottavasti pian selätetty. Jau. Torstaina Berliiniin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Väliaikaraportti

Eli, en nyt ihan sitte ollu sillon seuraavana päivänä tikissä vielä. Enkä oo vielä tänäänkään. Tätä tautia on nyt jatkunu mukavat 7 päivää. En ny halua tarkemmin yksityiskohtiin mennä, koska inhottava tauti. Normaalin ruoan syöminen vois olla pikkuhiljaa jees, mutta ei tällä menolla pääse ainakaan ne vaihtokilot kertymään. Jos jotain positiivista haluaa väkisin ettiä.

Tässä saanu sitte sellasiaki jännitäviä kokemuksia kokea, ku lääkärissä käynti Saksassa. Ku täällä ei oo semmosta terveyskeskuksen tapasta juttua, vaan tää homma toimii periaattees yksityisten klinikoiden avulla, ja kaikki on sitte jotenki vakuutettu tms. En ihan oo saanu jutun juonesta kiinni täysin. Toivottavasti ei lämähdä ihan kauheet lääkärilaskut postilaatikosta lähitulevaisuudessa. Onneks on toi matkavakuutus kuitenki kaiken varalta.

No, VIIKON päästä pitäis alkaa saada jotain tuomiota sitte tuolta lääkäristä. Toivottavasti ny alkais itellään jo helpottaa. Tarkotus olis kuitenki yrittää elää vähän normaalia elämää, kerta ei olo sinänsä oo viime päivinä mitenkään tosi huono ollu, vähä ny tietty aina riippuen siitä, paljoko saa ruokaa pysymään sisällä. Viimestään viikon päästä olis kyllä kiva olla kunnossa, nii pääsis Berliiniin..

Semmosta, että hengissä ollaan vielä, vaikka hiljasta onki ollu. Kyllä tää tästä. Koti-ikävä on kyllä nostanu melkosesti päätään näiden viime päivien aikana. Olo on ollu vuorotellen jotakuinkin tämmöne:



perjantai 14. marraskuuta 2014

Zauberflöte

Keskiviikkona oli luvassa kunnon kulttuuriannos ku oltiin menossa kattomaan Taikahuilua oopperaan. Liput makso meille niinki paljon ku nolla euroa. Saatiin kaupungilta kaikkia kivoja lippuja ku ilmottauduttiin asumaan tänne. Yks niistä sitte oli lippu teatteriin. Olis voinu ehkä etukäteen lukea sen juonen jostaki, nii olis voinu pysyä ihan pikkusen paremmin kärryillä. Kyseessä oli kiertävä esitys, joten pitää ehkä antaa anteeks se, että lavasteet ei ollu mitenkään erityisen mahtavat. Olihan toi mielenkiintonen kokemus, mutta ooppera ei ehkä oo mun juttu kuitenkaan. Jokseenki oli hauskaa, että väliaikatarjoiluna oli kakun ja kahvin sijaan pretzeleitä. How german is that?



Tän jälkeen ei ookkaan sit elämä ollukkaan ihan mitää ruusuilla tanssimista. Iski nimittäin ihan kauheen taudin päälle ja ihan semmone "mäenselviä" -olo. No, kuume on nyt onneks hellittäny, ku ny vaan pääsis muutenki tässä sitte elävien kirjoihin takas. Ahistaa olla ulkomailla kipeenä. Kahestaki syystä: tuntuu että missaa vaikka ja mitä ja toisekseen toi terveydenhuolto ja lääkkeet ja kaikki on vähä eri täällä... No, ny vaa sormet ristii, että huomenna oon jo uus ihminen.

tiistai 11. marraskuuta 2014

beugen, binden, set

Joo, eli sain torstaina tänne Hildesheimiin vieraan Suomesta. Osuiki sitte tosi kivasti se junalakko siihen just ku piti saada tyypit Bremenin lentokentältä tänne. Ei siinä, vuokrattiin sitte auto ja haettiin pojat lentokentältä. Oltiin varattu semmone suhteellisen pieni Audi "tai vastaava", mutta sitte ku päästiin autovuokraamolle ni se setä siellä kerto, että "tää on nyt kyl vähän isompi kun tilasitte..", ja johdatti meidät semmosen valtamerialustyylisen Citikan luo. Siinä ku saatiin pahimmat naurut naurettua nii lähettii ajeleen. Luojan kiitos Iida ratin takana. Aateltiin olla näppäriä ja valittiin "lyhyin reitti" navista, sen nopeimman sijaan. Päädyttiin sitte mm. ajelemaan Hannoverin keskustassa ja kaikissa pikkukylissä. Hyvin me selvittiin kaikesta huolimatta, joskin kaverit lensi Tampereelta Bremeniin nopeemmin ku mitä me ajettiin... No, ehtivätpähän syödä.


Auton vuokraaminen neljään pekkaan ei ees tullu mitenkään kalliiks, ja oltiin sitte Hildesheimissaki odotettua aikasemmin. Syötii siinä tortilloita suomiporukalla ja suunnattiin illaks Glow-in-the-dark-kemuihin. Luotto tohon ESN:ään ja saksalaisten järjestelykykyihin on ollu vähä hakusessa viime aikoina, mutta iha hyvähä se oli! Hirveen kauaa ei sitte kuitenkaan vaan jaksettu siellä olla ku vähän paino väsy rankan ja jännittävän päivän jäljiltä.



Perjantai meniki sitte ihan chillaillessa, syödessä ja vähä kattellessa kaupunkia. Paino sanalla vähän. Lauantaina päästiin junalakosta huolimatta Hannoveriin kattomaan vähä rugbya. Gott sei danke yks semmonen maailmankaikkeuden hitain juna kulki lakosta huolimatta. Sama ohjelma oli myös sunnuntaina. Molempina päivinä pelas Hannover - Berliini, mutta niiden eri joukkueet vaan. Olipa kyllä mukava käydä pitkästä aikaa kattomassa rugbya, ja kuulemma hiiieman eri tasosta ku Suomessa. Mä en nyt oo nii varma, ymmärränkö kaikesta huolimatta ite ihan niin paljoa, mutta toki se meno, varsinki sunnuntaina näytti aika hyvältä. Hienoja taklauksia ja tryykkareita. Meno oli muutenki vähä eri ku Suomessa, oltiin nimittäin aika pähkinöis siitä että kentällä sai ensinnäki ostaa olutta, ja sitä vielä sai kaiken lisäks juoda kunnon lasituopista. Ruokaaki olis saanu. Ja katsojia oli vaikka kuinka paljon.



Maanantaina ei sitte kummempia, ja tänään saiki herätä ihan liian aikasi, hypätä junaan ja saattaa kaverit Bremenin lentokentälle. Sit tultiin tän Iidan kans takas Hildesheimiin, ostettii lohdutusjätskit ja huomista oopperaa varten mekot. 5/5.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kakkuja ja kanoja

Nyt on keskiviikko jo, mutta tarkotus olis palata sunnuntaihin, ja sitte vähä haukkua Deutsche Bahnia.

Yks meidän yliopiston kampuksista, Domäne, on sijotettu ihan jonnekki hevonkuuseen keskelle peltoja. Siellä opiskelee luonnollisesti kaikki teatteri-, musiikki- ja taideihmiset. Kyllä mäki voisin. Mentiin sinne eka bussilla itseasiassa viikko sitte maanantaina. Bussipysäkiltä sinne toki käppäili vielä kilsan verran. Siinä jossain kohtaa matkaa sitte kysyin, että missä se hiton kampus ny oikeen on. Vastaus oli: "se on toi linnan näkönen tuolla". Jaajaa, ihan perus.



Ja Vaasan kampus on kuulemma hirveen kaunis. Lach mich tot mä sanon. Joosiis, oltiin kuultu et tuolla on tosi nättiä ja iha näkemisen arvonen mesta, mutta oltiin myös kuultu että sieltä saa Hildesheimin parhaat kakut! Sehän se todellinen syy oli, miks sinne lähettiin. Mutta, tättädädää. Kahvila oliki sitte maanantaisin kiinni, mistä päästäänki tähän sunnuntaihin. Eli päätettiin ottaa uusintakierros. Onneks sää suosi tuollonki. Ei oltu vissiin kyllä ainoita, sillä ku päästiin paikalle nii kahvilassa oli pihalle asti jono. Tilanne oli sama ku jonku tunnin päästä sieltä lähettiin meneen.

"Toi puu näyttää ihan siltä, että siihen pitäs kiivetä"


Joo, ei meille valehdeltu, olihan toi aivan valtavan hyvää kakkua. Vaikeinta oli päättäminen, koska siellä oli ainaki kymmenkunta erilaista kakkusorttia tarjolla. Ja olihan siinä mukava istuskella _pihalla_, ilman takkia, auringonpaisteessa marraskuisena sunnuntaipäivänä ja katella kuinka kanat juoksee kilpaa pellolla.

Nyt sitten aiheeseen Deutsche Bahn. Nää keksi taas vähä lakkoilla. Torstaista maanantaihin ei kulje sitte junat. Muutaku ehkä jotku parit. Ja ehkä jotku bussit korvaa sitte. Jeps. Onneks mun ja yhen toisen suomalaisen tytön ei pitänykkää hakee torstaina kahta vierasta Bremenin lentokentältä tänne Hildesheimiin. Ja onneks ei oltukkaan menossa viikonloppuna Hannoveriin. Siistiä. No, huomiselle vuokrattiin auto. Mitä luulette, kaks blondia Autobahnilla, voiko lopputulos olla muutaku hyvä? Viikonlopun matkoja saa ny miettiä sitte lähempänä, ku kyllä tosiaa jotai korvaavia yhteyksiä ollaan ilmeisesti järjestämässä sitte. Onneks mulla on ihana kämppis, joka autto mua eilen, ku selviteltiin semmosen pari tuntia kaikkia mahdollisia kulkuyhteyksiä. Mä niin leivon tai kokkaan sille joku päivä.

Ja niin, tosiaan, mulle tulee mun eka suomivieras tänne huomenna, jjeeejee! Eli voi nyt kirjottelu jäädä siks aikaa vähä vähemmälle. Ku meillä on nii kauheesti suunnitelmia. Huomenna on Glow-in-the-dark-partyt, perjantaina toivutaan niistä, lauantaina ja sunnuntaina Hannoveriin kattomaan rugbya jne. Hurraa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Bremen

Eilen, lauantana, tehtiin päiväretki Bremeniin. Ja mä luulin, että oon rakastunu Hannoveriin ja että en ehkä vois ainakaan kovin paljoo enempää Saksaan rakastua. Höpöhöpö taas. Yks kauneimmista kaupungeista ehdottomasti mitä oon tähän mennessä nähny. Toi ESN teki sinne retken, mutta paikat oli rajotettuja, eikä päästy niiden mukaan. Päätettiin sit tehä toisella porukalla oma reissu samana päivänä ja meitä piti olla sillee semipaljo tulossa, mutta loppujen lopuks oltiinki kahestaan yhen ranskalaisen tytön kaa lähössä reissuun. No, eipä haitannu, meillä oli hauskaa yhessä ja nähtiin mielestämme kaikki tärkeimmät nähtävyydet jne.




Bremer Roland
Yllättäen sielläki oli yks jos sun toine kirkko ihmeteltävänä, joski toi St. Petrin kirkko oli aika mieletön, vaikka tässä ny on jo sata ja viistoista kirkkoa nähty. Mut tällä kertaa oli pari kaikista turistikuvistaki tuttua patsasta pällisteltävänä. Myös käytiin vähä hakemassa keskiaikasia tunnelmia Schnoorin kapeista kujista.



Toi Bremenin soittoniekat oli kyllä yllättävän pieni ilmestys. Tuon kommentin saa kyllä kuulemma kuulla jokasen turistin suusta, muttaku hämmensi! Pienestä merenneidosta kaikki tietää, että se on iha olemattoman kokonen, mutta tosta ei kukaa varottanu etukäteen. Bremenissä oli muuten tollon vielä viimeste viikonloppua markkinat, jotka kyllä varmasti korosti sitä Bremenin ihanaa tunnelmaa. Keskustassa oli pienemmät hupailut, mutta juna-aseman takana oli aivan valtavat sembalot. Parasta niissä oli, että sieltä sai kaikkee tosi hyvää syötävää. Pitihä sitä tankata sitte vähä hiilareita, että jakso vetää vähä pidemmän sunnuntailenkin.



Mutta siis, Bremen hyvä. Pitää tässä alkaa jo suunnitella seuraavaa reissua sinne. Taisin nytki sanoa ainaki kakstoistatuhatta kertaa "mein gott, wie schön!". Ja siitä tuliki tämä linkki mieleen.