Greased lightning

Kaikki, mikä koskee tätä vaihtoa, tuntuu sujuvan ku rasvattu. Mä kuvittelin, että tää vaihtoon lähtö ois jotenki tosi paljo hankalempaa. Toki tää mun vaihtokohde on tehny tän homman aika naurettavan helpoks. Hakupapereissa kysyttiin mm. että tarviinko kämppää. Nojoo, tarvin. Ja nehän sitte semmosen mulle järjesti. Vähän jännitti, että mikä rotanloukko sieltä napsahtaa, mutta gott sei danke, jännitin ihan turhaan.

Tää mun tuleva kämppä vaikutti about lottovoitolta, varsinki ku olin varautunu kolkkoon soluun, jossa saan jakaa keittiön 15 muun vaihtarin, vessan 3 kiinalaisen ja huoneen yhden ranskalaisen kanssa. Vaan noup. Jaan kaksion yhden saksalaisen tytön kanssa. Käsitykseni mukaan kyseessä ei oo edes mikään opiskelija-asuntola, vaan ihan oikea talo. Meen siihen asumaan yhen toisen saksalaisen tytön tilalle, joka on ite ens lukukauden Espanjassa vaihdossa. Ja mikä parasta, se on jättäny lakanoita, pyyhkeitä ja kaikkea tämmöstä olennaista sinne, ja samoin kämppikseltä on samat setit lainattavissa, eli mun ei tarvi nyt oikeestaan sitte ottaa mitään muuta mukaani, ku ne kaikki mun sukat ja alkkarit.

Sen lisäks, että tässä mun kämpässä on asiat tosi hyvin, niin se on vielä kaiken lisäks tosi kodikkaan näkönen. Mulla on tosi tilavan näkönen huone, levee sänky ja OMA parveke.

vasemmalla kyökki ja oikeella mun huone

Oon myös aika onnellinen, että siellä on pesukone, koska jossain pesutuvassa ravaaminenhan söis valtavasti tehokasta peliaikaa. Ainut mistä oon vähä huolissani, on se, että en nähny missään kuvissa mikroa. Se tarkottaa sitä, että mun pitää opetella keittämään puurot kattilassa niin, ettei se pala pohjaan joka kerta. Tosi paha tilanne mun mielestä.

Ja jotta tää mun hehkutus menis aivan överiks, niin tuolta ei oo myöskään pitkä matka mihinkään. Kampuksille pääsee bussilla 5 ja 10 minuutissa ja keskustaan talsii kuulemma noin 8 minuutissa. Ja senhän vetää kyllä vaikka tarpeen tullen nelivedolla.

Vielä tårta på tårta: tää lystihän ei suomalaisen näkövinkkelistä kustanna juuri mitään. Ensimmäistä kertaa mun opiskeluaikana mulle jää vuokranmaksun jälkeen kelan tuista jotain käteenki. Onneks mä oon niin valtavan hyvä rahan kans, että sillä pitkällä pennillä elää vaikka koko kuukauden. Not.

Täällä mun pilvilinnassa on tosi kiva olla, heippa!

Don't dream it - be it

Hippasen ehkä vaativa ja tommonen lässynlää tää mun eka otsikko, mutta se ny tuntu kuvaavan parhaiten mun fiiliksiä. Semmonen reipas kuukausi (38 päivää, jos ihan tarkkoja ollaan) aikaa jäljellä ennenku sanon kavereille ja kaikille täällä Suomessa, että moi pitää mennä. Sitte mä pakkaan kuudet kengät, kolme takkia ja kaikki mun sukat ja alkkarit matkalaukkuun ja lähen Hildesheimiin, Saksaan, viettämään mun elämäni parasta aikaa. Ja ei, mulla ei oo mitenkään suuria odotuksia mun vaihdon suhteen.

Täähän on tosi tyypillistä alkaa kirjottaa blogia vaihtoajasta, nii voi sitte kaverit ja sukulaiset seurata, että miten se Malla siellä maailmalla oikeen pärjää. Ja koska mähän oon omalla mukavuusalueellani sillonku meen virran mukana, nii mä kans ny alotin sitte tämmösen. Tarkotus olis kirjottaa tätä blogia huumorilla ja tosi ison väripaletin kanssa, niin jo tässä vaiheessa on ehkä hyvä mainita, että ei ny välttämättä ihan kaikkee tarvi niin tosissaan ottaa mitä mä tänne kirjotan.

Se blogista, nyt muutama sana tästä mun vaihdosta. Tuleva puolivuotinen on mulle aika paljon enemmän ku pelkkä vaihto, koska oon kauan haaveillu siitä, että saisin asua Saksassa, eli sillee vaatimattomasti sanottuna oon menossa elämään mun unelmaa. Ja koska oon jo pari kertaa yrittäny lähteä Saksaan hieman pidemmälle reissulle, siinä kuitenkaan onnistumatta, niin mulla on tästä nyt melkosen hyvä fiilis.

Tää Hildesheim valikoitu mun vaihtokohteeks aika pitkälti googlen kuvahaun perusteella - kaikki ne vanhat talot ja systeemit, tui tui. Päätöstä sitte vahvisti vielä se, että se ei oo mikään valtavan iso kylä, koska oon huomannu etten semmosissa koe oloani hirveen kotosaks, enkä siks semmoseen halunnu. Mutta tosta läheltä löytyy sitte tarpeen tullen isoja kaupunkeja, niinku vaikkapa Hannover, Hampuri, Bremen, eikä Berliiniinkään kovin pitkä matka oo.

näin söpöön kylään mä oon menossa, tsihihih

Ja tota, pitikö tässä alkulätinässä kertoo jotain muuta? Kyllähä jengi ny tietää miten nää vaihdot toimii? Meen sinne yliopistoon, valitten kaikkia höpöhöpökursseja, meen sieltä missä aita on matalin, tai mieluusti kaatunu ja koitan raapia kakskyt noppaa kasaan. Sitte kerään itelleni henkistä pääomaa tutustumalla paikalliseen kulttuuriin, jonka toivon sisältävän hyvin paljon olutta, brausea ja jekkua. Ja siihen kylkeen otan vielä vähintään viis vaihtokiloa.

Niinno sen voisin tietty vielä kertoa, että tarkotus olis tosiaan ny alustavasti olla yks lukukausi tuolla liesussa. Mutta oon jo vähä päättäny, että jos musta yhtään alkaa tuntua siltä, niin yritän jäädä myös kevätlukukaudeks sinne. Tai sitte en. Tai sitte mä saan kirjottaa joku kaunis päivä tonne mun blogin kuvaukseen sen, mitä luin yhestä toisesta blogista: "lähdin Saksaan, enkä sitten tullutkaan takaisin". Tai sitte en. Sen näkee sitte. Mutta innoissani mä nyt ainaki oon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, tack och hej