it's christmas!

.. almost! Mulla ainaki iha just. Tää viikko meni vähä ohi. Oli aika paljo kaikkee ja on vaa ootellu et no joko saa mennä hä. Mulla oli tos mun iha viimesellä luennolla eilen myös semmone referaatti, jota jännitin iha hulluna jostain syystä ja tein sitä iha paniikis alkuviikon. Mut se tosiaan oli eile ja meni hyvi ja nyt on helppo hengittää.

Ton stressaamisen ohella ehin tehäkki paljo kaikkee. Tiistaina käytiin mun kämppiksen kans Göttingissä treffaamassa jotain sen kaveria. Mutta nyt mulle paljastu se joulumarkkinoiden merkitys saksalaisille. Ei ne mee sinne katteleen kaikkia kojuja. Ne menee sinne vaan lätisemään ja juomaan sitä Glühweinia. Hienoa. Olisin kyl ehkä halunnu kattoo vähä ympärilleniki siel markkinoilla, mutta no, oha niitä ny tässä nähty.

Keskiviikkona meillä oli vähä hauska enkun tunti. Syötii herkkuja ja laulettiin joululauluja ja juteltiin joulusta. Se on kyllä muutenki maailman rennoin kurssi. Yhellä tunnilla katottii vaa Monty Python -pätkiä youtubesta. Käytii myös syömässä tyttöporukalla yhessä aivan maailman parhaassa ravintolassa. Eilen sitte kävin vielä myös mun buddyn kans kattomassa saksalaisen version love actuallysta, eli alles ist Liebe. Se oli aika symppis, ja tuli hyvä mieli. Vaikkei siinä ollu Till Schweigeria.

Tänään pitäs vielä käydä tuolla joulumarkkinoilla juomas viimeset Glühweinit ja ostaas pari pientä lahjajuttua vielä. Sitte vähä päikkäreitä ja valvomaan! Nuo junat ja kaikki muutki kulkee lauantaisin sen verran huonommin, että meidän pitää lähteä tästä mun luota viimestään puol viis. Nii ei siinä oo enää mitää järkeä ees nukkua, nii koitetaa sitte Iinan kans valvoo tää yö (se lentää siis mun kaa samalla koneella). Meillä on kaikkee kivaa onneks suunniteltuna! Tehää vähä kaakaota schokolöffelin avulla (suklaalusikka) ja katotaa joululeffaa ja tommosta. Eiköhä tästä hyvä tuu. Ja sitte huomenna tähän aikaan lentelenki jo kohti Suomea!

kahdet joulumarkkinat ja yks eksistentiaalikriisi

Nonii, eiköhän oo pikkuhiljaa joulumarkkinoilla käyty iha riittämiin. Lauantaina oltiin Braunschweigissa vähä shoppailemassa. Ei oikee oltu jaksettu tarkemmin tutustua sen kaupungin antimiin, katottii vaa missäpäin suunnilleen keskusta on asemasta ja mentiin. Olin nähny muutamaan otteeseen mainoksia semmosesta ostoskeskuksesta ja aateltiin et ois kiva jos se löytys. No tota. Siellä oli semmone jäätävän kokonen linna, josta aateltiin et toi on varmaa joku kaupungintalo/museo tms. Vaan ei. Se oli se ostoskeskus. Joo sen nimi on niissä mainoksissa kyllä näkyny "Schloss Arkaden", mutta ei ny iha soinu kellot. Se oli aika valtasa ja siellä saatiin aika hyvin aikaa kulumaan, vaikka kukaan ei oikeen sitte loppujen lopuks ees ostanu mitään. Sit mentiin Vapiaanoon syömään, koska sieltä ny vaa saa niin hyvää pastaa, mut sielläki saatiin kummasti aikaa kulumaan ku jonotettiin ikuisuus. Sit ne joulumarkkinat tuliki kierrettyä vähä vauhdilla, koska siinä meinas tulla sitte jo kiire junaan. Mutta löysin kummipojalle ainaki hyvän lahjan, jee! Nii joo, ja haluutteko kuulla. Ne joulumarkkinat oli muute ihanat. Oliko yllätys?

tuosta, ostoskeskus.

 Ja tänään sitte käytiin Goslarin joulumarkkinoilla. Se ja toi eilinen paikka on molemmat noin puolen tunnin junamatkan päässä Hildesheimista, eli ei tarvinnu kauaks lähtee. Nyt oliki sitte iha tarkotuksena vaan kiertää joulumarkkinat ja syödä kaikkee hyvää nii ehti keskittyä siihe olennaiseen nyt sit. Siis mä voisin kyllä oikeesti hengailla noilla joulumarkkinoilla vaikka kuinka. Valtava ihmistungos, liikkumaan pääsee aina välillä, mutta silti hymyilyttää. Ennenkuulumatonta. Nyt löyty viimeset joululahjatki ja eka glühweinmukiki lähti joukkoon. Niissä siis on joku kahen euron pantti aina, eikä mitenkään ennenkuulumatonta että niitä lähtee ihmisten matkaan. Pitää vielä Hildesheimin torilta hakee yks, koska parillinen määrä on aina kiva. Tuolla oli myös semmonen "metsä" missä ihmiset sitte joi just glühweinia ja muita kuumia juomia. Pienelle aukiolle siis laitettu kasa kuusia, niihin valtavat määrät jouluvaloja ja sitte semmosia "seisomapöytiä" ja siellä sitte hihiteltiin ja lipitettiin hehkuviiniä.

tässä siellä metässä!

Ja sitte mulle tuli viikonloppuna nyt ekaa kertaa se fiilis että eieieiei, mä en oo yhtään valmis palaamaan Suomeen. Siis tosi kiva mennä ny jouluks käymään, mutta sillo helmikuussa... EI. Mä en oo valmis. Täällä elämä on kuitenki suht lepposta, vaikka ny on ollu niitä vaikeuksia välillä. Mutta Suomessa pitää olla taas aikunen, maksaa hullun korkeeta vuokraa, maksaa laskuja, opiskella ihan tosissaan (yks gradu vissiin alkais häämötteleen nurkan takana), käydä töissä ja hoitaa vielä niitä luottamustoimia, joihin on ittensä änkeny ja kohdata muutenki taas todellisuus. Noup. Mä jään tänne juomaan glühweinia.

Tiptaptipetipetiptap

Keskiviikkona oli kansainväliset joulujuhlat. En oo iha varma oliko se itse tapahtuma mitenkää erityisen hauska, mut kyl meillä kivaa oli. Maha ainaki tuli supertäytee. Ja oli ylihyvää Glühweinia siellä. Kaikki oli tuonu jotain syömistä sinne, meki tehtii joulutorttuja, jee! Meksikolaiset oli tehny vähä erikoista "salaattia". Siinä oli makaronia, tuoretta paprikaa ja majoneesia and that's about it. Se oli kyllä tosi hyvää, ei siinä, mutta vähä erikoinen ratkasu. Siellä juhlissa sai sen syömisen lisäks mm. askarrella ja koristella piparkakkutaloja. Sit siel oli musiikkiesityksiä ja ne oli kyllä tosi jees. Yks kiinalainen soitti jotain ihan tosi hämärää soitinta, mut se kuulosti iha mielettömältä. Sit siel oli jotai pieniä esitelmiä joulunvietosta ympäri maailmaa ja se oli ehkä vähän tylsää. Paitsi että siellä oli myös esitelmä Suomesta, koska Suomi vaan on niinku kaikkialla! Ammatikorkeen suomalaiset vaihto-opiskelijat siis oli tehny sen. Hauskaa.

Sitte eilen meillä oli vihdoin meidän suomalainen KAB. Ei sitä porukkaa mitenkään valtavasti paikalle siunaantunu, mutta meillä oli silti ihan tajuttoman hauskaa. Myöhemmin illalla oli semmoset fancypartyt, jonne monet oli menossa ja minne meki sitte sieltä kabista mentiin, mut ilmeisesti monille se oli sit too much ja skippas siks ton meidän juhlan. Ja tota, sää ei myöskään periaatteessa ihan suosinu. Sato lunta ja ukkosti. Lumisade oli kyllä täydellinen suomalaiseen iltaan, mut oli siinä vähä maailmanlopun meininki ku lunta tulee taivaan täydeltä ja salamat välkkyy.

 Meillä oli tuolla tarjolla karjalanpiirakoita munavoilla, tytöt vähä leipo. Ja sitte oli fisua! Kuulemma kovasti hammastahnan makusta. Just parastaha. Sit me heitettiin vähä saapasta. Laulettiin karaokea, pidettiin pubivisa ja kuunneltiin pelkästää suomalaista musiikkia. Yllättävän paljo ihmiset tiesi tai arvas Suomesta. Saappaanheitto oli kyllä iha parasta. Miksei me harrasteta sitä useemmin vapaa-ajalla suomes, hä?

Hauskaahauskaa.

Liebes Finnland

Tässä on jotenki ny ollu ja tulee olemaanki Suomi ja suomalaisuus niin hurjan pinnalla, että mun mielestä on ihan oikeutettua vähä kelailla, mitä mulla on ikävä Suomessa. Lauantaina oli itsenäisyyspäivä, Hannoverissa suomalainen kylä, huomiseks leivotaan joulutorttuja kansainvälisiin joulujuhliin ja torstaina meillä on se suomalainen KAB. Ja kohta mä meen joululomakski Suomeen. Uskon kyllä että joudun tekemään helmikuun loppupuolella samanlaisen postauksen siitä, mitä jäin kaipaamaan Saksassa. Mutta nyt Suomeen.

Ku miettii, nii mulla ei loppujen lopuks oo mitään asiaa sillee mitenkään ylitsepääsemättömän kova ikävä, mutta on jotain ruokia ja juttuja, jotka parantais mun elämänlaatua täällä huomattavasti. Ensimmäisenä mulla tulee mieleen juusto. Ja erityisesti Oltermanni. Täällä saa juustoa (ainaki mun lähikaupoista) vaan valmiiks siivutettuna, pienissä paketeissa ja överivoimakkaan makusina. Toinen ruokajuttu on erinäiset maitotuotteet. Maitorahka ja raejuusto. On niitä täällä siis jonku verra, mut ei niitä voi kyllä hyviks kutsua. En kyl ymmärrä miks täällä Ehrmannin luvatussa maassa on nii vaikee löytää mun lemppariehrmannia. Kala on kans yks juttu. Se on täällä aika kallista ja esim. lohta löytyy lähinnä pakasteena, nii ei oikee napostele. Mitää seitä ei kuitenkaan tee mieli.

Ruoasta puheenollen niin on kyllä vähä ikävä myös Amican ja Cottonin pöperöitä. Oon kyllä kuullu huhua, että Amican ruoka on menny aina vaan huonompaan suuntaan Vaasassa. Mutta ainaki ku sä otat ruokaa ni sun ei tarvi maksaa erikseen perunoista/riisistä/makaronista siihe. Eikä vedestäkää tarvi maksaa ylimäärästä. Eikä leivästä. Eikä salaatista. Eikä siellä yleensä tuu tämmösiä ylläreitä eteen.

Muuten ei oo ruuan suhteen valittamista. En ny tietty ehkä aina pysty syömää just sitä mitä haluisin sillä hetkellä, mutta onpaha oppinu vähä varioimaan ja tekemään juttuja ite. Esimerkiks teki yks päivä iha valtavasti mieli pinaattilättyjä. Tekasin sitte semmosia ite. Oli valtavan hyviä.

Ruoan lisäks mulla tulee aika vähän mitään asioita mieleen, jota olis sillee tosi ikävä. Saunaa, joo, mut sitä saa aina muutenki ikävöidä Vaasassa ku ei oo pitkään aikaan ollu omassa tai kenenkään kaverin kämpässä semmosta. Mutta julkinen terveydenhuolto menee kyl top kolmoseen. Tai oha ny täälläki jotenkuten lääkärissä käynti toiminu, mutta jotenki traumatisoiduin viime kerroista, niin teen tällä hetkellä kaikkeni, että saisin kotikonstein mun viisaudenhampaan kuntoon. En vaan halua hammaslääkäriin täällä. Ja joo, eikö oo siistiä. Olin just vähä aikaa sitte kipee ja nyt viisaudenhammasta särkee. Toimiva lämmitys ois kans tosi jees asia. On se nyt kuitenki viime viikkoina iha hyvin toiminu, toivottavasti sama linja jatkuu. Ja tää menee niinhin kaipuuasioihin, koska tiiän että en oo ainut ihminen, kuka on saanu takkuilla lämmityksen kanssa täällä Saksassa.

Ja tietysti eniten perhettä ja kavereita on ikävä. Mun kummipoikaki on varmaan kasvanu ihan mahottomasti näiden muutaman kuukauden aikana.

Nomut, pian näkee kaikkia ja saa Oltermannia ja nieriää. Ostin kuitenki kivan joulusen villapaidan itelleni. Ja mekon. Ku siis, jos näkee täydellisen pikkumustan, nii eihän sitä voi jättää sinne kauppaan roikkumaan.

Blondes liebt jäger

Käytiin lauantaina Wolfenbüttelis eli Jägermeisterin alkujuurilla. Tehtaaseen ei päästy vierailemaan, koska sinne pitäs mennä ryhmänä, nii tyydyttiin käymään Jägermeister-shopissa vaan. Ja parasta ku sai joululahjan paketoituna jekkupaperiin. Ostin sitte itelleni myös kuus lasia, koska ne vaan oli niin hauskat ja ku mulle tehdyt (kuva sitte alempana). En mä vaa oikee tiä miten meinasin saada ne ehjinä Suomeen.. Ja kyl me nyt siel vähä muutaki tehtiin. Kateltiin kaupunkia lähinnä ja joulumarkkinoita ja käytiin kaakaolla aivan ihanassa kahvilassa, jossa saatiin maailman parasta palvelua, koska ne vaa toi meille suklaakarkkeja. Sain joulumarkkinoilta myös semmosen pretzelin joka oli melkeen suoraan uunista, eli ihan lämmin vielä. Se oli valtavan hyvää. "Mitä sä teit vaihdossa?" -Notota, söin pretzeleitä lähinnä. Toi oli kyllä hurjan nätti kaupunki. Niinku toooosi vanha ja säästyny toisen maailmansodan pommeilta.

Ja illalla oli juhlat! Pitkästä aikaa. Juhlittiin tietty itsenäisyyspäivää. Laitettiin uunissa nachoja ja sitte oli pöydät täynnä herkkuja ja katottiin netistä linnan juhlia suomiporukalla, ja sitte vähä myöhemmin meidän seuraan liitty ulkomaalasia vahvistuksia. Juotiin viiniä ja pidettiin hauskaa ja sit käytii vähä kreisibailaamassa. Oli kyllä huikeen hauska ilta. Ja olo sen mukanen nyt.

Tänää käytii parantelees oloja Hannoverin joulumarkkinoilla. Hiiiiieman eri mittasuhteet ku täällä Hildesheimissa. Olin taas vaa iha naurettavan onnessani kaikesta. Erityisesti finnisches dorfista. Sielt ois saanu glögiä, loimulohta, Fazerin suklaata ja vähä vaikka mitä. Oli kyl erikoista, et ku siel myytiin jotai suomalaisia tuotteita sitte, nii suurinta osaa en kyllä ollu ikinä eläessäni nähnykkään. Tuolla oli myös semmone "historialliset markkinat" -osio. Missä ne kaikki kojujen pitäjät oli pukeutunu keskiajan tyyliin ja siellä oli vaa notskeja joka puolella. Aika huikeet neki. Joulumarkkinat on vaan kyllä iha 5/5.

some chocolate and Macbeth

Keskiviikkoilta oli ihana. Istuttiin iltaa tyttöjen kans, pari suomalaista ja pari ranskalaista ja syötiin (/tehtiin??) suklaafondueta ja juotiin glühweinia. Aaahnom. Suklaa vaan tekee maailmasta niin paljon paremman paikan. Ja asioiden dippaaminen suklaaseen vielä paremman. Oon ite haaveillu semmosesta fondue-setistä jonku viis vuotta, mutta ikinä mä en oo saanu semmosta ostettua, vaikka ne ei ees oo kalliita. No semmonen joko joululahjatoivelistalle tai ostoslistalle ekaks sitte ku alan taas täyttämään uutta kämppää Suomessa. Btw jos joku tietää maaliskuun alussa vapautuvia vuokrakämppiä Vaasasta, nii saa huudella! Mutjoo tosiaan. Ihana ilta. Tommosia lisää. Ja jotenki vähä vähemmän paineita puhua tommosessa porukassa saksaa, ku se ei oo kenenkään äidinkieli.

Sitte eilen käytii vähä teatteris. Macbeth oli kyseessä. Ei ehkä paras idea. Meni vähä ohi, korkeelta ja kovaa. Ihan tämmöseltä teatterikonkariltaki. Ehkä olis voinu tietty auttaa asiaa jos ois ymmärtäny vähä enemmän. Ei ehkä ollu ihan semmosta perussaksaa mitä siel käytettii. Mut ens kerralla meen kyllä kattomaan jonku komedian. Liian masentavia ollu viime aikoina mun teatterikäynnit. Tossaki vaa kaikki kuoli. Mut onpaha nähty vähä Shakespearea. Ei ainakaan lippuja oltu hinnalla pilattu. Käytiin maanantaina hakemassa tosiaa ne yhessä yhen kaverin kans ja sit se kassatäti totes että "joo, 4 euroa". Olin siinä vaiheessa jo ihan että no huhhuh, onpa edullista, mutta sitte se sano "siis yhteensä, eli 2e/pää". Anteeks mitä. Kivoja asioita saa tolla meidän opiskelijakortilla kyllä.

Tänää oli kans jännä päivä. Oltiin mun kämppiksen kans Hannoveris ottamassa sille tatuointia. Se oli sen eka, nii se tarvi jonku pitämään kädestä kiinni. Olin tosi otettu että mut pyydettiin mukaan. Vähän alko itelleki taas heräämään himo tatuointeihin, mutta ehkä mä annan olla. Oha noita jo kertyny ihan tarpeeks. Tyydyn tutkailemaan niitä nyt vaan tarkemmin. Koska se on jännä ku on jonki verra tatuointeja, nii sitä jotenki vaan unohtaa niiden olemassaolon. Käytiin siellä Hannoverissa sitte myös Primarkilla ku halusin villapaidan ja biletopin (en löytäny). Seisottiin siinä jonossa sovituskoppiin ja kuulin mun takana kahen tytön puhuvan suomeks mun kädessä olevasta topista: "kato ny, tollaki tytöllä on toi toppi, se on kyllä niin kiva". Ei siinä voinu tehä muutaku kääntyä ja todeta että niin munki mielestä! Mimmit meni vähä hämilleen ja sitte naurettiin ja todettiin että onneks ne ei sanonu mitään kauheeta.

Ja toine mahtijuttu. Oltiin tänää kaverin kans syömässä ja oli sattumoisin aika täyttä ravintoloissa tällee perjantai-iltana. No me istuttiin kahestaan semmosessa viiden hengen pöydässä ja meidän vierestä vapautu kahen hengen pöytä ja siihen oli sitte änkemässä kolmen hengen seurue, jotka sitte kysy että olisko yks tuoli meidän pöydässä vapaa, et jos ne vois ottaa sen. Päätettiin siinä sitte tehä päivän hyvä työ ja tarjottauduttiin siirtymään siihen kahen hengen pöytään ku meitä oli kuitenki vaan kaks. Niille tuli tosi hyvä mieli ja meille tuli tosi hyvä mieli, mutta, vielä parempi mieli meille tuli, ku yks tän seurueen tyypeistä tuli kertomaan meille lähtiessään, että hän makso meidän oluet ja kiitti vielä. Hiihhiihihi. Kyllä hyvyys vaan kannattaa!

Glühweinkausi korkattu!

Oli niin kova työ ton Berliinipäivityksen kans, että en oo vielä ehtiny päivitellä kuinka ihanasti sunnuntaina korkattiin joulumarkkina- ja glühweinkausi! Täältä löytyy noita joulumarkkinoita siis ihan joka paikasta. Osassa vähä isompia ja osassa vähä pienempiä. Mutta niitä on kaikkialla. Hildesheimissa oli aika pienet markkinat, mutta sitäki enemmän oli väkeä liikenteessä sunnuntaina.

Niinku näkyy, niin ei tarvi kovin kauaa joulufiilistä haeskella ku menee tonne kaikkien jouluvalojen ja kojujen ja tuoksujen keskelle. Joulumarkkinoilta saa kaikkia ihania herkkuja, kuumaa juotavaa, ruokaa ja sitte siellä on vielä lisäks kaikkee muuta myynnissä, mitä ny millonki. Koriste-esineitä, huiveja, koruja, hunajia yms. Erityisherkkuihin kuuluu crepsit, schmalzkuchenit ja glühwein! Viimenen kuuluu mun suosikkeihin. Pääsin sitä tuolla juomaan ja koskin sitä myöden pitkästä aikaa alkoholiin ja jestas että se kolahti kyllä kovaa päähän. Harjotuksen puutetta selkeesti. Oooja nii, niitä värikkäitä ihania piparisydämiä on joka paikassa. Tässä olis ny tarkotus käydä läpi noita joulumarkkinoita oikeen urakalla, että saa varmasti niistä kaiken irti! Ens viikonloppuna Hannover (siellä on finnisches dorf!!) ja sitte vielä seuraavalla viikolla Braunschweig ja Goslar ny ainaki.

Maanantaina sai avata joulukalenteristaki ekan luukun! Ja voi jestas miten ihana toi mun joulukalenteri on. Ei ihan niitä perusjuttuja mitä saa Suomessa joulun jälkeen eurolla kaupasta. Lindt on vaan omnom. Eilen myös otin pienen joulukorttiurakan ja kirjottelin tuhansia joulukortteja (siltä se ainaki tuntu). Jaja 17 päivää Suomeen. Mä oon vähä innoissani. Koska kyllä joulu kuuluu viettää perheen kanssa. Saa nähä vähä kavereitaki ja kaikkia ihania. Jouluhurraa!

...et vaikka oonki perämettän poika, täällon ikävä teidän currymakkaroita.

Sit vielä viimenen setti Berliiniä. Oli ihan mukavaa, että meillä oli toi viimenenki päivä aikaa nähä juttuja, ettei sitä päivää oltu varattu vaan paluumatkaan. Ekana mentiin vieraileen jüdische museumiin, jonka piti muuttaa kaikkien käsitys museoista. Nojaa, enpä ny tiiä. Oli siellä pari tosi vaikuttavaa teosta, niinku esimerkiks holokaustia kuvaava semmonen huone, tms. Oli eniveis ahistava. Sit siellä oli kaikkee juutalaisten historiasta, joka oli kyllä osittain kieltämättä aika mielenkiintosta. Sitä ei oo tajunnu, että juutalaiset oli tosi pitkään Euroopan historiassa semmonen sorrettu ja syrjitty vähemmistö, ja just ku ne saavutti jotain tasa-arvoa nii tuli toinen maailmansota, ja siitä tuskin tarvii sanoa enempää.. Sitte siellä museosssa oli vielä erikoisnäyttely ympärileikkauksesta. Kovin vallan hämmentävä aihe ja vähän siellä korvia kuumotti.

Ton museon jälkeen lähettiin tuli puon alla kattomaan East side gallerya, 1,3 km:n mittasta pätkää muuria, joka on täytetty eri taiteilijoiden teoksilla. Se oli kyllä oikeen turistirysä, vaikka oli niin älyttömän kylmä! Ja tiettyjen kuvien edessä parveili valtavasti ihmisiä. Mutta hienoja ja vaikuttavia kuvia. Vähän vaan inhottavaa, että suureen osaan oli jengi käyny ite piirtelemäs/sprayaamassa juttuja. Eihän tommosta voi valvoa, mutta hei camoon..

Berliini oli muutenki paikottain tosi sotkusen näkönen, mut se oli jopa osa kaupungin viehätystä. Ja ku monet on sanonu, että sen eron idän ja lännen välillä voi huomata vieläki, niin se on ihan totta. Osassa paikoista ei osannu sanoa yhtään, että kummalla puolella oli, ku on rakennettu niin paljon uuttaki, mutta paikottain se kontrasti oliki taas tosi suuri.

Mä tajusin ennen tota Berliinin reissua, että jos mun pitäs sanoa mikä on mun lempikaupunki maailmalla, mihin matkustaisin mielelläni uudestaan, nii mä en olis osannu vastata tohon. Oon käyny monissa paikoissa, ja suurin osa on ollu sillee aivan tosi jees, mutta ei mulla oo mihinkään mitään polttavaa tarvetta päästä takasin. Nyt on ja nyt osaisin vastata siihen kysymykseen! Se on Berliini. Mä rakastuin. Siks tää maailman pitkin yhteispäivitys.

kuvassa 2snt:n kolikko josta sai tehä tommosen :3