Berliinireissun day 2 lähtee sitte tästä!
Hyvien, mutta liian lyhyiden yöunien jälkeen aamupalalle, joka oli siellä hostellilla yllättävän hyvä. Kyseinen paikka oli muutenki iha ookoo, ottaen huomioon että oon vähä kermaperse tommosis yöpymisasioissa. Huipuinta oli, että meillä oli oma vessa+suihku, ku noissa paikoissa se ei aina ihan niin oo..
Nojoo, aamupalan jälkeen sitte suunnattiin sille kunnollisille kaupunkikierrokselle oppaineen päivineen. Kuljettiin matka muuria pitkin ja saatiin kuulla kaikenlaisia tarinoita siitä muurista, miten se vaikutti ja kuinka moni sen yli (tai ali) yritti päästä. Tää oli nyt just taas tosi mielenkiintosta. Ei kirkkoja, eikä toista maailmansotaa. Mutta ihan uskomattomia ne tarinat niistä pakoyrityksistä. Oli tunnelia ja oli hyppääjää ja autolla ylityspaikkaa päin ajajaa. Niinku tossa jo aiemminki puhuin siitä että kylmä sota jääny vähä semmoseks "jaajaa" -jutuks, ainaki omalla kohalla, niin tääki kyllä avas silmiä. Ihmiset valmiita uhraamaan oman henkensä, että pääsisivät länteen, joko perheidensä luo tai paremman elämän perässä. Huh.
|
"..hän halusi vain vapautta" |
|
Checkpoint Charlie |
Tota muuria on säilytetty pari pätkää, ja nyt me nähtiin toinen pätkä siitä. Mä olin kyllä yllättyny, se ei ollu ollenkaan niin korkee ku olin ajatellu. Toki siinä oli se, että niitä muureja oli kaks ja siinä välissä jonki verran tyhjää tilaa, eli vaikka oliski jotenki päässy muurin yli, niin siinä oli vielä aika kovasti hommaa päästä vielä toiselle puolelle. Mutta vaikka Berliinin muuri on aika pitkälti purettu kokonaan, niin tuolla menee silti vielä semmonen mukulakiviraita siinä, missä se muuri on menny.
Berliinissä oli kyllä siis älyttömän kylmä, se tuuli oli näin vaasalaiselleki ihan liikaa. Tommonen kahen tunnin kävely laitto kaikki luut kyllä ihan syväjäähän. Mut ton kierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa, ja käytiin siinä sitte vähä kaakaolla lämmitelemässä ja käppäiltiin Ritter Sportin kauppaan, jee, omnom. Paljon nähtävää kaupungissa, mutta me haluttiin suklaata. Siis, me oltiin kuultu, että siellä kaupassa saa tehä oman suklaalevyn, nii siks me sinne haluttiin. Ja ei ollu valetta sekään! Siellä sai siis valita kolme "täytettä" siihen suklaalevyyn ja sitte ne teki sulle semmosen siinä. Hihi. Mun omassa oli smartiesejä, keksejä ja sitte jotain tähtiä, jotka kyllä oli enemmänki varmaa iha koristusta. Sit me käytii vähä ettiis berliinikrääsää ja käppäilemässä ja siinähä se aika oliki jo hurahtanu.
|
Ei käyty täällä, mutta oli niin hämmentävä, että siitä piti saada kuva |
Sitte seuraava etappi oli eduskuntatalossa vierailu. Siis se talo on joku ihan valtava. Niinku siis ihan älytön. Ja sinne me vaan mentiin. Oli vähä jännittävää, oli niin tarkat turvatoimet. Laukut ja takit läpivalastiin ja sitte piti mennä metallinpaljastimen läpi. Eikä sinne taloonkaan päässy suoraan kävelemään, vaan siinä oli semmonen "odotustila", että sinne laitettiin tietty määrä porukkaa ja sitte ulompi ovi kiinni ja sitte katottii että kaikilla roikku kaulassa semmone vierailijapassi ja sitte vasta avattiin sisempi ovi.
Sitte me siellä kierreltiin taloa ja meidän opas oli ihan valtavan hauska tyyppi. Se vitsaili vaan kokoajan menemään, mutta tuntu vaan silti tietävän ihan älyttömästi asioita. No kuuluu ehkä työnkuvaan mut anyhow. Toi talo oli vähä kärsiny vaurioita yllättäen mm. toisen maailmansodan aikana, mutta siellä oli haluttu vähän säilyttää tätä historiaa, esimerkiks sieltä löyty paikottain seiniltä venäläisten sotilaiden kirjotuksia vuodelta 1945... Lopuks päästiin sinne lasikupoliin vähä ihailemaan Berliinin maisemia, vaikka oliki pimeetä, niin oli se aika ihana nähä kaikki Berliinin valot.
Ton jälkeen suunnattiin hyvin ansaitulle ruokatauolle (unohdettiin syödä päivällä) ja siitä sitte vielä vähän kattelemaan yksiä Berliinin monista joulumarkkinoista. Oltiin taas herätty aikasi, kävelty vaikka kuinka paljon ja vielä se kylmyys siihen päälle, niin kulku suuntas sitte hyvin pian hostellille nukkumaan. Viimesestä päivästä sitte vielä päivitystä mahdollisesti huomenna. Nää jutut olis saanu ehkä tiiviimminki sanottua, muttaku haluun kertoo kaiken.