some chocolate and Macbeth

Keskiviikkoilta oli ihana. Istuttiin iltaa tyttöjen kans, pari suomalaista ja pari ranskalaista ja syötiin (/tehtiin??) suklaafondueta ja juotiin glühweinia. Aaahnom. Suklaa vaan tekee maailmasta niin paljon paremman paikan. Ja asioiden dippaaminen suklaaseen vielä paremman. Oon ite haaveillu semmosesta fondue-setistä jonku viis vuotta, mutta ikinä mä en oo saanu semmosta ostettua, vaikka ne ei ees oo kalliita. No semmonen joko joululahjatoivelistalle tai ostoslistalle ekaks sitte ku alan taas täyttämään uutta kämppää Suomessa. Btw jos joku tietää maaliskuun alussa vapautuvia vuokrakämppiä Vaasasta, nii saa huudella! Mutjoo tosiaan. Ihana ilta. Tommosia lisää. Ja jotenki vähä vähemmän paineita puhua tommosessa porukassa saksaa, ku se ei oo kenenkään äidinkieli.

Sitte eilen käytii vähä teatteris. Macbeth oli kyseessä. Ei ehkä paras idea. Meni vähä ohi, korkeelta ja kovaa. Ihan tämmöseltä teatterikonkariltaki. Ehkä olis voinu tietty auttaa asiaa jos ois ymmärtäny vähä enemmän. Ei ehkä ollu ihan semmosta perussaksaa mitä siel käytettii. Mut ens kerralla meen kyllä kattomaan jonku komedian. Liian masentavia ollu viime aikoina mun teatterikäynnit. Tossaki vaa kaikki kuoli. Mut onpaha nähty vähä Shakespearea. Ei ainakaan lippuja oltu hinnalla pilattu. Käytiin maanantaina hakemassa tosiaa ne yhessä yhen kaverin kans ja sit se kassatäti totes että "joo, 4 euroa". Olin siinä vaiheessa jo ihan että no huhhuh, onpa edullista, mutta sitte se sano "siis yhteensä, eli 2e/pää". Anteeks mitä. Kivoja asioita saa tolla meidän opiskelijakortilla kyllä.

Tänää oli kans jännä päivä. Oltiin mun kämppiksen kans Hannoveris ottamassa sille tatuointia. Se oli sen eka, nii se tarvi jonku pitämään kädestä kiinni. Olin tosi otettu että mut pyydettiin mukaan. Vähän alko itelleki taas heräämään himo tatuointeihin, mutta ehkä mä annan olla. Oha noita jo kertyny ihan tarpeeks. Tyydyn tutkailemaan niitä nyt vaan tarkemmin. Koska se on jännä ku on jonki verra tatuointeja, nii sitä jotenki vaan unohtaa niiden olemassaolon. Käytiin siellä Hannoverissa sitte myös Primarkilla ku halusin villapaidan ja biletopin (en löytäny). Seisottiin siinä jonossa sovituskoppiin ja kuulin mun takana kahen tytön puhuvan suomeks mun kädessä olevasta topista: "kato ny, tollaki tytöllä on toi toppi, se on kyllä niin kiva". Ei siinä voinu tehä muutaku kääntyä ja todeta että niin munki mielestä! Mimmit meni vähä hämilleen ja sitte naurettiin ja todettiin että onneks ne ei sanonu mitään kauheeta.

Ja toine mahtijuttu. Oltiin tänää kaverin kans syömässä ja oli sattumoisin aika täyttä ravintoloissa tällee perjantai-iltana. No me istuttiin kahestaan semmosessa viiden hengen pöydässä ja meidän vierestä vapautu kahen hengen pöytä ja siihen oli sitte änkemässä kolmen hengen seurue, jotka sitte kysy että olisko yks tuoli meidän pöydässä vapaa, et jos ne vois ottaa sen. Päätettiin siinä sitte tehä päivän hyvä työ ja tarjottauduttiin siirtymään siihen kahen hengen pöytään ku meitä oli kuitenki vaan kaks. Niille tuli tosi hyvä mieli ja meille tuli tosi hyvä mieli, mutta, vielä parempi mieli meille tuli, ku yks tän seurueen tyypeistä tuli kertomaan meille lähtiessään, että hän makso meidän oluet ja kiitti vielä. Hiihhiihihi. Kyllä hyvyys vaan kannattaa!