Liebes Finnland

Tässä on jotenki ny ollu ja tulee olemaanki Suomi ja suomalaisuus niin hurjan pinnalla, että mun mielestä on ihan oikeutettua vähä kelailla, mitä mulla on ikävä Suomessa. Lauantaina oli itsenäisyyspäivä, Hannoverissa suomalainen kylä, huomiseks leivotaan joulutorttuja kansainvälisiin joulujuhliin ja torstaina meillä on se suomalainen KAB. Ja kohta mä meen joululomakski Suomeen. Uskon kyllä että joudun tekemään helmikuun loppupuolella samanlaisen postauksen siitä, mitä jäin kaipaamaan Saksassa. Mutta nyt Suomeen.

Ku miettii, nii mulla ei loppujen lopuks oo mitään asiaa sillee mitenkään ylitsepääsemättömän kova ikävä, mutta on jotain ruokia ja juttuja, jotka parantais mun elämänlaatua täällä huomattavasti. Ensimmäisenä mulla tulee mieleen juusto. Ja erityisesti Oltermanni. Täällä saa juustoa (ainaki mun lähikaupoista) vaan valmiiks siivutettuna, pienissä paketeissa ja överivoimakkaan makusina. Toinen ruokajuttu on erinäiset maitotuotteet. Maitorahka ja raejuusto. On niitä täällä siis jonku verra, mut ei niitä voi kyllä hyviks kutsua. En kyl ymmärrä miks täällä Ehrmannin luvatussa maassa on nii vaikee löytää mun lemppariehrmannia. Kala on kans yks juttu. Se on täällä aika kallista ja esim. lohta löytyy lähinnä pakasteena, nii ei oikee napostele. Mitää seitä ei kuitenkaan tee mieli.

Ruoasta puheenollen niin on kyllä vähä ikävä myös Amican ja Cottonin pöperöitä. Oon kyllä kuullu huhua, että Amican ruoka on menny aina vaan huonompaan suuntaan Vaasassa. Mutta ainaki ku sä otat ruokaa ni sun ei tarvi maksaa erikseen perunoista/riisistä/makaronista siihe. Eikä vedestäkää tarvi maksaa ylimäärästä. Eikä leivästä. Eikä salaatista. Eikä siellä yleensä tuu tämmösiä ylläreitä eteen.

Muuten ei oo ruuan suhteen valittamista. En ny tietty ehkä aina pysty syömää just sitä mitä haluisin sillä hetkellä, mutta onpaha oppinu vähä varioimaan ja tekemään juttuja ite. Esimerkiks teki yks päivä iha valtavasti mieli pinaattilättyjä. Tekasin sitte semmosia ite. Oli valtavan hyviä.

Ruoan lisäks mulla tulee aika vähän mitään asioita mieleen, jota olis sillee tosi ikävä. Saunaa, joo, mut sitä saa aina muutenki ikävöidä Vaasassa ku ei oo pitkään aikaan ollu omassa tai kenenkään kaverin kämpässä semmosta. Mutta julkinen terveydenhuolto menee kyl top kolmoseen. Tai oha ny täälläki jotenkuten lääkärissä käynti toiminu, mutta jotenki traumatisoiduin viime kerroista, niin teen tällä hetkellä kaikkeni, että saisin kotikonstein mun viisaudenhampaan kuntoon. En vaan halua hammaslääkäriin täällä. Ja joo, eikö oo siistiä. Olin just vähä aikaa sitte kipee ja nyt viisaudenhammasta särkee. Toimiva lämmitys ois kans tosi jees asia. On se nyt kuitenki viime viikkoina iha hyvin toiminu, toivottavasti sama linja jatkuu. Ja tää menee niinhin kaipuuasioihin, koska tiiän että en oo ainut ihminen, kuka on saanu takkuilla lämmityksen kanssa täällä Saksassa.

Ja tietysti eniten perhettä ja kavereita on ikävä. Mun kummipoikaki on varmaan kasvanu ihan mahottomasti näiden muutaman kuukauden aikana.

Nomut, pian näkee kaikkia ja saa Oltermannia ja nieriää. Ostin kuitenki kivan joulusen villapaidan itelleni. Ja mekon. Ku siis, jos näkee täydellisen pikkumustan, nii eihän sitä voi jättää sinne kauppaan roikkumaan.