Jos sä joskus päädyt Berliiniin...

Ihan heti täähän kärkeen: Berliini, ich habe mich in dich verliebt. Mieletön kaupunki. Niin mieletön, että Berliini-postaus on melkeen jaettava kolmeen osaan. Koska en tykkää jos nää tekstit on överipitkiä ja en ees jaksa kirjottaa niin paljoa kerralla. Eli kolme päivää = kolme postausta, koska Berliini.

Keskiviikkona mä olin aika varma että Saksalla on jotain tosi pahasti mua vastaan. On ollu saakelin junalakkoa, kampylobakteeria (jeah, se mulla oli) ja sitte vielä kaiken kruunas se, ku tulin kotiin ja huomasin että ei hemmetti. Kaikki meidän patterit on kylmänä, eikä hanasta tuu lämmintä vettä. Pienen panikoinnin jälkeen sain kämppiksen kiinni ja se kerto että joo siel pitää painaa yhtä nappia nii pitäs lähtee käyntiin. Mutta mitä ihmettä oikeesti? Ei oo vielä ees miinusasteita ja lämmitys vetää tilttiin sen minkä kerkeää (juuri äsken sain myös käydä painamassa sitä nappia taas). NO, lämmitys lähti takas käyntiin ja torstaina kohti Berliiniä. Jotenki outoa että oon käyny Saksassa useempaan otteeseen, mutta ikinä ei oo tullu tonne pääkaupunkiin matkattua. Onneks se vääryys korjattiin nyt.

Bussimatka juna-asemalta hostellille meni hokiessa että "ei hitto, täällä me ollaan hei Berliinissä" (jos rehellisiä ollaan, niin koko reissu). Hostellin jälkeen lähettiin vetään pieni kaupunkirundi. Bussilla Alexanderplatzille ja sieltä kävellen Brandenburgin portille. Se oli pelkkää suoraa tietä joku parisen kilometriä, mutta siinä jo ehti nähä vaikka mitä. Siegessäulen bussin ikkunasta, TV-tornin, "museosaaren", Berliinin tuomiokirkon ja tietty se Brandenburgin portti. Oli siin matkalla kaikkee muutaki sälää mutta ei ny kaikkee voinu noteraata kunnolla. Kaikki oli tosi valtavan isoa ja hienoa. Vaikka ne kirkot on niin nähty, niin luulen et tuol tuomiokirkossa pitää joskus päästä käymään, oli se niin uskomattoman näkönen jo ulkoa, ja pari tyyppiä meidän porukasta kävi siel vapaa-ajalla ja kehu sen ihan pilviin.

Siegessäule

Fernsehturm

Berliner Dom

Sitte ku oltiin kierros käppäilty nii suunnattiin taas bussin kyytii ja lähettiin tsekkaamaan Berliinin 800-vuotinen historia Story of Berlin -museoon. Samassa paikassa päästiin myös käymään semmosessa bunkkerissa, mikä oli rakennettu kylmän sodan aikana siltä varalta, että joku heittää Berliiniä atomipommilla. Se oli aika ahistava kokemus sinänsä. Siellä bunkkerissa oli paikka vähän vajaalle 4000 ihmiselle ja sinne pääsi tyylillä "first come, first serve", eli rahalla sinne ei olis päässy. Ankeet oltavat siellä olis kyllä ollu, ahdasta, likasta ja ahdistavaa. Mitotettu jotakuinkin sillee että 1 neliömetri/ihminen jos nyt ihan oikein muistan. Eli tosipaikan tullen siellä olis "sänkyjä" lattiasta kattoon, vettä ei nimekskään, ilmanlaatu huono jne. Tottakai kaikki toi varmaan voittaa atomipölyn hengittelyn, mutta silti.

 
Kylmä sota on jotenki jääny vähä etäiseks itelle noilta historian tunneilta, tai ei sitä oikeen pitäny juuri minään. Tuolla konkretisoitu itelle se, kuinka uhkaava ja paha se tilanne on kuitenki ollu, ja ihan sillee virkistävää vaihtelua, ku tuntuu että koko Saksan historia on aina vaan sitä toista maailmansotaa. Sitte tosiaa vähä ilosempaan aiheeseen, eli Berliiniä 800 vuoden edestä. Siitä en osaa kauheesti kertoa, ku en oo oikeen museoihminen enkä jaksa lukea niitä juttuja, kattelen vaan kaikkia kuvia ja systeemejä ja fiilistelen. Oli mukavaa.

Almost kaimat siinä vähä

Ton jälkeen käytiin sitte koko porukan voimin yhessä syömässä ja koin matkalla sinne tosi järkyttävän elämää mullistavan kokemuksen. Mä en oo aatellu että olisin asunu jossain lintukodossa, selvisin mä kurvin ärrälläki puoli vuotta kaikkien niiden piripäiden keskellä. Mutta tuolla Berliinissä mulle tultiin ekan kerran ihan rehellisesti tarjoamaan kadulla huumeita. Tää ny ei ehkä oo mikään iso juttu edes, mutta mä vaan menin niin hämilleni, että sitä iha noin julkisesti vaan kadulla joku tulee että hey guys, want some drugs, cocaine? Krhm. Selvisin kuitenki järkytyksestä ja voinen todeta että Suomi on aikamoinen pumpulilla pehmustettu lintukoto. Ruuan jälkeen sitte hostellille ja kops. Hurjan pitkä päivä ja kaiken lisäks Berliinissä oli ihan tosi kylmä. Ja mä huomaan jo nyt, että oli ihan hyvä idea jakaa tää postaus kolmeen osaan.