Jau, nyt on päässy yliopistoki alkamaan ja olo on aika samanlainen ku sillon joskus ennen muinoin fuksivuosina. Oon ihan hukassa. Missä mun pitää olla, mitä mun pitää tehdä, aapua? Mutta, zum Glück, täällä on mun lisäks 4 vähintään yhtä hukassa olevaa suomalaistyttöä! Mä aluks ajattelin, et toivottavasti ei oo suomalaisia, niin on pakko puhua vaan saksaa, mutta oonhan mä ny huojentunu, ku saa välillä pälpättää omalla äidinkielellään. Ja on sitte semmosia kavereita, jotka lähtee takuuvarmasti mun kanssa reissaamaan, ja joille voi soittaa sitte ku tulee koti-ikävä ja haluaa vaan syödä jonku kanssa suklaata ja kuunnella Robinia.
 |
| Kampus-aluetta |
Vaikka on vähän avuton hukka-fiilis, niin on pitkästä aikaa kuitenki semmonenn olo, että kyllä kaikki järjestyy. Kaikki vaikuttaa niin avuliailta ja ystävällisiltä ja aina voi sitte kuitenki pelata sen "mä oon vaihtari, emmä tajuu" -kortin.
Ylläolevassa kuvassa oon tosi nohevana saksan intensiivikurssilla. Otin Oberstufe -kurssin, eli sen kaikista korkeatasosimman. Mä koen, että mun kuulus olla tolla tasolla, ja uskon, että se alempi taso olis voinu olla mulle liian simppeli, mutta, auta armias kuinka hukassa mä tuollakin olen! Keskittymisen ei tarvi herpaantua ku kaheks sekunniks, nii kärryt on menny jo pitkän matkan ilman mua. Tää tuo myös mieleen ihanat fuksivuodet, ku iski vähän vasten kasvoja se, että kaikki saksan kurssit on tosissaan ihan saksaks. Ja eniten ärsyttää tolla kurssilla se, että se täti antaa meille aina läksyjä.. Emmä haluu vielä..
 |
| Näin sen kuuluis mennä?? |
Mutta ilta oli tänään oikeen rentouttava. Käytiin Suomi-tyttöjen kanssa syömässä keskustassa. Ruoka oli hyvää ja juttua riitti kaikilla. Lisäks saatiin ihmetellä kuinka halpaa jäätelö voikaan olla. 1 pallo = 1 euro.
Tschüss ja bis bald!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti