Lähtölaskenta

Viimenen viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina käytiin Iinan kans vähä Hannoverissa rentoutumassa. Eli maailman parhaalla ranukioskilla ja teellä+konvehdeilla semmosessa söpössä pikkukahvilassa, jonka olin bongannu yhen toisen vaihtarin Instagramista. Siiiis, ne konvehdit oli jotai maailman parasta. Yleensä ku ottaa iha innoissaan semmosia tosi hyvännäkösiä suklaa-asioita, nii joutuu jossain vaiheessa vähä pettymään, mut tää ei ollu se kerta. Ei alkuunkaan. Yritettiin vähä shoppaillakki, mutta siitä ei kyllä tullu mitään, oltiin jotenki tosi voipuneita.

Jei. Lauantaina oli lisää rentoutumista tiedossa, nimittäin meikäläisen läksärit. Olin kutsunu kaikki parhaat ihmiset tänne mun luo ja siinä sitte tyhjättiin mun juomavarastot ja kavereiden leipomukset. Jatkettiin iltaa myös sitte paikalliseen anniskeluravintolaan ja oli hauskaa. Tällä kertaa mäki jopa selvisin vähän pidempään ku yleensä. Sunnuntai meni sitte puolestaan tosi pahassa koomassa, mut sitte illalla me mentiin (kerta liput oli jo ostettu aikoja sitte) Hannoveriin kattomaan vähä Bundesliga ykkösen futista. Hannover pelas Paderbornia vastaan, tosi huonosti, ja hävis 1-2. Mut olipa toi kyllä kokemisen arvonen juttu. Saksalaiset ottaa aika tosissaan ton jalkapallon. Tunnelma oli mieletön.

Semmosta, nyt sitte tänään oon käyny vähä hoitamas käytännön asioita, sulkemas pankkitiliä ja tommosta. Hieman muuten kuulkaa tuli avuton olo yhtäkkiä ku tajusin että mulla ei oo tällä hetkellä minkään valtakunnan pankkikorttia. Apua. Nojoo, mutta nyt on lentolippu, letter of confirmation ja kaikki hoidettu. Että ei tässä muuta ku vaan pakkaamaan. Se vasta jännittävä prosessi tuleeki olemaan. Toivottavasti tila ja paino riittä. Outoa. Mä oon jotenki aivan tosi sanaton vaan kaikesta. Alan mielessäni olemaan jo Suomessa, niin en oikee tiä mistään mitään. Paitsi kivan pikku flunssan pukkas vielä tähän lopuks päälle. Tänks Saksa.

fix und fertig

Sillälailla. Enhän mä ehtiny kauaa edes tuskailla sen termpaperin kans ennenku se kirjotti itte ittensä. Hyvä minä. Mulla oli unelmana saada se niinku perjantaina aamupäivällä valmiiks ja tänää siinä kahen aikaan totesin et noooni, siinä se on. Habahymiöitä joku sata tähän. Ja nyt on iiihanan autuas fiilis. Tää koko viikko on kyl ollu vähä tämmöstä löllöttelyä vaan. Mitä se sitte ikinä tarkottaakaan. Tiistaina pääsin vihdoin ja viimein käymään Wohnzimmerissä illalla. Sitä on kaverit hehkuttanu jo vaikka kuinka kauan, ja yks jo ennen mun lähtöä, nii oliha se ny hyvä jo täs vipalla kokonaisella viikolla käydä tsekkaamassa. Oltiin siellä Iinan ja sit tän argentiinalaisen Julin ja sen jenkkipoikaystävän kans, joka on kyllä jo muutenki ollu tuttu iha ekoista päivistä lähtien. Meillä oli nii hirmusen mukava ilta, ja ku toi viikonloppuki oli meillä kolmestaan niin hauska nii alko vähä harmittaa että tutustuin vasta aika myöhäsessä vaiheessa tähän Argentiinan ihmeeseen, koska se on  ihan huipputyyppi. Nii, pelattiin siel Wohnzimmerissä vanhaa kunnon Mario Kartia, hihi, ja juotiin 2 euron vehnäoluita. Paluu Suomen juomahintoihin tulee olemaan muuten karu.

Eilen vietettiin taas perinteistä Mädelsabendia, jälleen uudessa ravintolassa ja ruoka oli taas hyvää. Ja tytöt vähä yllätti mut just ku olin jo vähä katkeroitunu ku en saanu mitää synttärilahjaa keltään. Ne sitte veti illan päätteeks Thomas Sabon pussukan esiin, ja siellä oli semmonen ihana Pretzel-charmi toho mun rannekoruun. Tsihhhh. Olin aika tosi ilonen siitä, koska olin melkeen jo kerran ite ostaa ton, mut muutin mieleni viime hetkellä ku se oli vähä kalliimpi ku luulin.

Nii, muute tää viikko on tosiaa menny siinä, että oon käyny juoksemassa, kirjottanu ja syöny hyvin. "Ny on ansaittu yks Berliner" -logiikalla. Ja nyt tosiaan. Amen. Melkeen kymmenen sivua tuli täyteen ennenku edes tajusin. Oli melko erikoinen tunne ku aihe vei kerran vaa iha mennessään ja mopo karkas käsistä ja tekstiä tuli melkeen puoli sivua putkeen. Vaikka oonki vannottanu sitä, että täällä vaihdossahan se opiskelu ei oo se pääpointti ja sieltä mennään mistä aita on matalin, niin oon kuitenki onnistunu ihan hyvän määrän pisteitä ja vielä hyvillä arvosanoilla haalimaan itelleni. Kahesta kurssista puuttuu viel arvosana, mut muuten on yks 1, kaks x 1,3 ja yks 2. Asteikko on siis 1-5 ja 1 on paras, että sillälailla, aika sama mitä noista kahesta muusta tulee (kuha läpi pääsee). Sitte vaa huomenna käynnistelemään mun viimestä viikonloppua Saksassa. Melkosta.

Siinä. Kymmenen sivua pelkkää nerokkuutta.

Happy birthday to me!

Mulla oli lauantaina synttärit, hurraa! Päivä alko hieman ihanasti, vaikka jouduin heräilemään joskus viiden kieppeillä. Mutta kun sain silmät auki ja raahattua itteni vessaan, niin eteisessä odotteli ihana yllätys kämppikseltä! Se oli levitelly ilmapalloja ja serpentiinejä joka paikkaan ja ripustanu seinälle onnentoivotukset. Tämmöselle synttäri-ihmiselle se oli enemmän ku jees! Ja sitte saiki synttäripäivä arvostansa jatkoa ku otettiin suunnaks Berliini. Vähän jännitti eka reissu bussin kyydissä täällä, mutta se oli hurjan jees. Bussissa oli nimittäin mm. wifi. Eikä se matkakaan kauheen kauaa kestäny ja ku sai hyvin reilun tunnin nukuttua niin ei loppumatka tuntunu missään.

Kun oltiin päästy bussilla perille Berliiniin, niin otettiin ihan ekaks suunnaks meidän hotelli, että saatais ylimääräset laukut pois vaivoista. Se meidän hotellihan oli ihan tosi edullinen, ja HIEMAN jännitti että mimmone rottahotelli meitä odottaa. Ku löydettiin hotelli ja nähtiin sisäänkäynti niin ajatus oli juurikin, että eisss.... Mihin me ollaan tultu? Alkuvaikutelma oli ihan kauhee. Mut ku päästiin meidän huoneeseen nii jestas! Se oli tosi siisti, no ehkä vähäsen ankee, mutta ihan valtavan iso ja kaikki oli muutenki kunnossa. Vieläki mietitään et mikä siinä oikeen oli vikana ku se oli niin halpa. Siihen kuulu aamupalaki, joka oli ihan perusjees, että what.

Ihmettelyn jälkeen lähettii sitte liikenteeseen. Eka etappi oli jälleen kerran Rittersport. Muttamitähä, pitihän sitä ny käydä oma synttärisuklaalevy tekemässä. Sen jälkeen matkattiin Madame Tussaudin vahakabinettiin. Tsihihihi. Oon kerran semmosessa Lontoossa käyny, ja olihan se hauskaa, mut en mä ajatellu, että siellä vois uudestaanki niin hauskaa olla. En tiä mikä siinä on nii ihmeellistä pällistellä nukkeja jotka näyttää iha joltai julkkiksilta. Mutta meillä oli tosiaan valtavan hauskaa ja otettiin paljon kuvia ja pelleiltiin. Siellä oli parissa paikassa jopa oikeen semmone et sai pukee rekvisiittaa päälle ja siel oli iha ihminen ottamas kuvan ja sit sen sai ostaa sieltä lopusta. Ajattelin tietysti että lol mitä pelleilyä, mutta lähdinki sieltä kahen kuvan kanssa. Hauskaa. Mutta ne oli tosi hyviä kuvia!

Ritter!

Toi Manuel Neuerin kohtaaminenhan oli koko reissun kohokohta, että sillee. Berliinissä tää vahakabinetti oli aika pieni, eikä siel ihan älyttömästi si loppujen lopuks nähtävää ollu, mutta siis silti totally worth it! Sitte käytiin ihailemassa taas Brandeburgin porttia ja todettii et Berliini on ihana. Sit hotellin kautta mentiin illalla syömään ja drinksuille. Se meidän hotelli oli kyl täydellisessä paikassa ku siinä oli metroasema ihan vieressä ja ei ollu minnekkään juuri mitään matkaa.

Elikkä semmonen ihana synttäripäivä mulla. Sunnuntai siis meni luonnollisesti viel Berliinin ihanissa maisemissa. Käytiin taas ihmettelemässä East Side Gallerya, koska meidän argentiinalainen vahvistus ei ollu sitä viel nähny, ja se oli kyllä tosi jees toistamiseenki, varsinki ku siellä ei nyt ollu niin paljoa turisteja ku viimeks, niin ehti niinku nähäkki jotain kunnolla. Sitte mentiin sinne juutalaisten muistomerkille kans. Ja sehän on siis IHAN Brandenburgin vieressä, en käsitä miten ei sitä muka viime kerralla saatu aikaseks. No, nyt sitte. Sen jälkeen käytiin Alexanderplatzilla syömässä ja jäätelöllä ja sitte saiki jo suunnata bussille. Oli vähä mielenkiintone paluumatka ku jonku tunnin jälkeen pysähdyttiin ja meidän kuski kerto et jooo, meidän piti vaihtaa kuskeja vasta Hannoverissa, mutta mulla on nyt niin huono olo, että ihan teidän oman turvallisuuden takia vaihdetaan nyt kuskeja. Nice. Sit se täti kävi oksentamas varmaa joku viis kertaa siel vessas et kiva seki. Onneks ne tolla firmalla matkustaa tollee kahen kuskin voimin. Muuten ois voinu vähä ottaa päähä.

Semmosta. Berliini oli jälleen aivan mielettömän upea. Sain vaan ihan valtavat rakot mun varpaisiin, mutta se oli ihan oma valinta ku laitoin uudet kengät jalkaan. Ei tää vanhuus oo mua ainakaan liikaa viisastanu. Mulla oli myös tänään mun ainokainen tentti ja se oli jotain ihan kauheeta. Se oli ihan tosi vaikee osittain. Ja muutenki aivan typerä. No, katotaa miten käy, perjantaina me saadaan ne jo sitte takasi. Mut mun filosofian opettaja sit pelasti mun päivän. Kävin sille palauttaas sen mun luentopäiväkirjan ja mua pelotti ihan tosi paljon ku äääää, en tienny mistään mitään ja apua. Ja en myöskää tienny olinko osannu ilmottautuu sen kurssin pisteitä varten oikein, ku se on 3 pisteen kurssi, mut se löyty vaan 4 pisteen alta ja sit ku sanoin sille siitä, nii se yllättiki mut ja sano että "joo emmäkää noista oikee mitään ymmärrä, mut kyllä mä ihan mielelläni annan sulle ton neljä pistettä, ei se oo nii justiinsa". Well awesome, thanks. Nyt vaan enää termpaperin paukuttamista sit tää viikko.

Melkein täydellinen viikko

LUENNOT OHI!! Se on tosi hurraa. Huomenna lähetään kukonlaulun aikaan Berliiniin juhlimaan mun synttäreitä. Seki on vallan hurraa. Täytän sata vuotta, mutta ei se haittaa, alan hyväksyä tän vanhenemisen. Sain luentopäiväkirjan valmiiks. Hurraa sillekki. Ja termpaper edistyy, mennään jo sivun numero viisi alussa, vaikka Herra Schilk kielsi tekemestä about kaiken mitä oon ikinä oppinu tekstin asettelusta. Puolet on siis jo tehty! Hurraahurraa. Sain myös kuulla, että pääsen muuttamaan jo sinä samana viikonloppuna ku tuun takas Suomeen. Megahurraa! Ja pääsen heti sitsaamaan seuraavalla viikolla sit siitä. En voi enää sanoa hurraa, mutta JEE. Eikö kuulkaa kuulostakki kaikki hyvältä?

NO. Kaikki on tosi jees, paitsi että mun luottokortin tiedot pääty jotenki jollekki liimanhaistelijanettipokerinpelaajahipille. Satuin laittamaan eilen mun Suomen sim-kortin puhelimeen ja sinne oli tullu viesti mun pankista, että hei, sun luottokortilta on menny tämmönen 550e maksu nettipokeriin, että mietittiin vähä et ooks iha tosissas. NO EN. Sitä sitte soittelemaan ja selvittelemään. Jouduin sulkemaan mun koko pankki-/luottokortin, että kiva pikku nakki. Onneks mulla on myös se saksalainen pankkikortti ja siellä ihan riittävästi rahaa, ettei ny mitään suurta vahinkoa päässy sinänsä tapahtumaan, vaikka toi on musta ihan superinhottavaa. Siitä piti tehä sit semmonen reklamaatio, ettei mun sit tarvis maksaa tota summaa, ja ei kyllä ollu aikomuksenakaan maksaa. Mutta, ne kyllä sano, että tuskin siinä mitään ongelmaa tulee, koska ne oli itekkin ollu pankista muhun päin yhteydessä.

No mutta, se siitä. Niin muuten, ne kaikki kuvat mitkä poistin vahingossa mun puhelimesta, tai luulin poistaneeni, niin ilmesty nyt jotenki yhtäkkiä takasin. Tekniikka on tosi mystistä. Ei ne ny musta tolla sim-kortillakaan voinu olla, koska oon käyttäny sitä tosi harvoin täällä? Mut siihen se varmaan jotenki liitty. Melkosta, mutta sillekki hurraa. Ja niin ku mulla on huomenna ne synttärit, niin oikeen sheivasin jalat ja lakkasin kynnet sen kunniaks. Luotan myös Berliiniin taas, että vaikka ois kuinka paskaa, niin Berliini on silti aina ihana. Niiiiin, siks mun pitäski ehkä jo olla nukkumassa. Ihan pian, oon täs ny jotenki nii tärissy, että oon unohtanu syödä iltapalanki.

Malla 25v. on siinä vähä lakannu kyntensä vaaleenpunasiks. Niissä on myös glitteriä. Mut aion laittaa mun ihanan, upouuden, Amsterdamista tuodun Hilfigerin mekon huomenna päälle sitte iltameininkeihin, ja noi sopii sen kaa. Että niin. Huijasin, on mulla ikäkriisi, en oo yhtään sinut tän asian kans. Apua mä oon vanha. Mutta ei kerrota kellekkään.

Lazy weekend

Tänä viikonloppuna on kyllä ollu aika saamaton olo. Tai no, oon mä ny jonki verra aikasekski saanu, mutta silti tuntuu niinku ei ois tehny yhtään mitään. Eilen sain sen verran sitä termpaperia kirjotettua, että nyt mulla on yksi (1) kokonainen sivu tekstiä, hurraa!.... Jaaaaa, siihen se sitte jäiki. No, sain mä myös tokavipan luentopäiväkirjamerkinnän kirjotettua ja saksan läksyt tehtyä. Mut kuitenki, ois voinu vähä ahkerammin toho termpaperiin paneutua. Tää loput kaks viikkoa tulee muute varmaa sitte blogis oleen tätä, että oon tosi sori siitä.

Eilinen lauantai oli kyllä kaikessa lepposuudessaan tosi kiva. Meillä oli semmone deitti-ilta Iinan ja Sarin kans. Ekana käytiin luistelemassa täällä Hildesheimissa. Oikeen yks julkinen tekojää tossa keskustassa ;) Vuokrattiin sieltä luistimet ja sitte muksujen ja teinien sekaan. Ne luistimet oli iha ylioudot, ne oli hokkareiden ja rullaluistimien joku sekotus. Mä oon mun mielestä ollu joskus iha hyvä luistelemaan, mutta en kyllä ollu noilla luistimilla, ja tolla jäällä ja sillä ihmismäärällä. Ainaki viis kertaa joku mini-ihminen ninjas ja kaatu x-asentoon mun eteen. Ei meikäläisen luistelutaidoilla semmoseen ainakaan sekunnissa reagoida. No mut, oli se hauskaa silti pitkästä aikaa. Tuli vähä hinku kaivaa ne kaunoluistimet kotona kaapista ja suunnata jäälle. Luistelun jälkee juotiin Glühweinit (jee, saa joulunki jälkeen!) ja sit käytiin syömässä. Päätettiin ilta viel elokuviin, käytiin kattomassa ihanan Till Schweigerin uusin leffa, Honig im Kopf. Se ei kyllä ollu mikään valtaisan hyvä. Kerto Alzheimeriin sairastuneesta ukista. Se oli iha jees, mutta siitä ois voinu leikata esim. tunnin pois. Se oli nimittäin tooooosi pitkä. Mutta sai siinä katella Schweigeria, which is nice.

Tänään oonki si vaa ollu. Tai en, kävin juoksemassa aamulla ja oon tosiaa noita koulujuttuja tehny, mut periaattees en juuri kauheesti. Eiku, pakkasin mä ekat kamat! Jotenki tota rojua (vaatteita) on kertyny täällä kummasti, ni ettei matkalaukku repee liitoksistaan ja ryanair lyö mulle mitään tonnin ekstramaksuja lisäkiloista, nii aattelin lähettää postipaketin Suomeen. Aattelin et lähetän semmosen 10kg:n paketin, mutta ihmeellistä kyllä, tossa on jo kaikki ja vähä enemmänki mitä olin aatellu ja se ei mun mittailujen mukaan oo ees viittä kiloa. No, ehkei se haittaa, voin sitte lähettää mun lempishampoota ja -hoitoainettaki Suomeen. Tssssh. Oon kyllä aika varma et sit ku alan todellisuudessa tota matkalaukkua pakkaamaan niin tulee hätä käteen, vaikka nyt tuntuu siltä että ihan hyvinhä noi mahtuu.... No, får se.

Huomenna alkaaki sitte jo viimene viikko luentojen osalta. Hurjaa. Vaikka välillä on tuntunu tiettyjen kurssien kohalla, etteikö tää niinku ikinä lopu, nii silti sitä vaa taas huomaa kuinka nopeesti aika on menny. Justhan mä vasta palasin joululomalta, justhan mä vasta tulin tänne ylipäätään. What? Ny alkaa sitte varmaan tää vaihe. Alan nyt sitte kauheen kaiholla varmaan kirjottamaan tänne. Vuorotellen termpaperin kanssa pään hakkaamista seinään ja pretzeleiden suolasuutta mun huulilla. Iha normaalia.

Do you wanna build a snowman?

Tsuhjuu, sain alotettua mun termpaperin! Eli sen kuolemalta tuntuneen tekstin/tutkielman sille yhelle kurssille. Ylitin itteni ja tein myös jotain mitä ajattelin, ettei mun tarvis koko vaihdon aikana tehä. Marssin kirjastoon, ihmettelin semmosen vartin että mites nää vaatekaapit nyt oikeen toimii, kerta siis kirjastoon ei saa viedä takkeja eikä laukkuja koska logiikka. Mutta siis lainasin sieltä kirjastosta myös kirjoja. Se oli se isoin juttu tässä. Oikeen kolme kappaletta tota termpaperia varten, ja oon niitä jo vähän lukenukki. Vaikuttaa itseasiassa yllättävän mielenkiintosilta. Oon loppujen lopuks aika tyytyväinen että aloin kirjottamaan tota tekstiä. Mun aiheena on miscommunications between men and women - ja mä koen jo oppineeni tosi paljon kaikenlaista hyödyllistä elämää varten. Tosin oon vielä tyytyväinen, koska kirjotan vasta johdantoa. Katotaan sitte ku pitää alkaa kirjottaa kaikista oikeista asioista. Mut aika reipas olo silti, kerta olin niinku niiiiiiiin lähellä etten luovuttanu tota kurssia. Nyt musta tuntuu siltä, että saatan jopa saada semmosen tekstin aikaan, että pääsen läpiki siitä.

Pics - so it did happen

Mitäs muuta. Tää viikko on ollu aika lepposa. Tiistaina tehtiin pizzaa ite ja kerrottiin tosi hyviä vitsejä. Keskiviikkona mulla oli enkun kurssille puhe, joka toimitti niinku kokeen virkaa, ja se meni mun mielestä aikalailla nappiin. Keskiviikko ja torstai meni muuten sit aikalailla chillaillessa vaan. Mut tänään sit Iina teki korvapuusteja ja kutsu meitä porukalla niitä syömään. Omnomnomm, ne oli valtavan hyviä. Kardemummaki oli löytyny kaupasta! (mun avustuksella tietenki). Sitte, vähä tässä ny alkaa Suomi-mode mennä päälle pikkuhiljaa, tänään kirjotin mun vuokrasopimuksen, eli kämppä on nyt satavarma. Enkä mä malta odottaa, että pääsen piiitkänpitkän ajan jälkeen kaivamaan kaikki mun ihan ikiomat tavarat esille ja myös sisustamaan ja laittamaan ihan omaa kotia, missä ei oo kenenkään muun ihmisen tavaroita. Kyllä sitä voi olla tommosesta onnellinen. Niinjoo muute. Täällä sato tänää lunta. Ekaa kertaa sillee ihan kunnolla, vaikka se kyllä näyttää jo aika hyvin alottaneen sulamisen.

Söin ainaki kolme noita pullia. Onneks pian pääsee Suomeen niin loppuu tää lihominenki.

Äiree kylässä

Viime torstaina sain ihan parhaan vieraan tänne Hildesheimiin, nimittäin äiskäni. Siks on vähän hiljaiseloa täälläkin pitäny ku en oo halunnu toisen kyläillessä blogia päivitellä. Tänään äiti lähti sitte aamulla lentäen Bremenistä Suomeen. Oli hurjan mukavat 4 päivää. Torstaina ei tehty kyllä juurikaan mitään, koska Hildesheimiin päästiin vasta siinä kuuden jälkeen, mutta perjantaina jo suunnattiin täyttä häkää Hannoveriin. Siellä käytiin vähä kattelemassa kaupunkia, kahviteltiin, shoppailtiin ja syötiin kunnon currywurstit. Lauantaina oli myös shoppailua vuorossa kun käytiin niissä ihanissa Wolfsburgin outleteissä. Se tais kyllä olla menestyksekkäämpi päivä meikäläiselle. Ostin itelleni jo synttärilahjan. Michael Korsin aurinkolasit. Joku hinku mulla oli niihin jo sillon lokakuussa tullu ku siellä käytiin ja mun mielestä ihan hyvin, että nyt kerta oli hyvä syy ja olin niistä niin kauan haaveillu, ni maltoin ne ostaa. Harkintakyvylle shoppaillessa hurraa! Sieltä löyty kyllä myös Leviksen farkut, CK:n t-paita ja Tom Tailorin kengät. Kaikki noi lähti ihan pilkkahintaan ja sai taas vaa ihmetellä, että kyllä niissä vaan taitaa oikeissa kaupoissa aika hyvät katteet olla.

 

Sunnuntai meni aikalailla vaan ollessa, koska shoppailu on niin valtavan uuvuttavaa. Käytiin me päivällä vähä kattomassa Hildesheimin vanhinta korttelia ja siellä maailman parhaalla kaakaolla. Kaakaolla, joka maistuu aikusten oikeesti suklaalta. Äitin lento lähti niin aikasin tiistaina aamulla, ni oli kätevintä mennä ma-ti yöks hotelliin Bremeniin, ja mäki sain mennä mukaan. Siinä oli ihan kiva käydä vielä sitte maanantaina kattelemassa Bremeniä. 

Kaupungintalo oli aika makeesti valastu ja joku muoree tunki kuvaan

Semmosta. Vaikka blogia ei tullu päiviteltyä niin kaikkee muuta kyllä tuli sitte hoidettua. Nimittäin, saatiin varattua Berliinin matka mun synttäreille! Elikkä ens viikon lauantaina suunnaks Berliini. Mukaan lähtee mun lisäks vaan Iina ja yks argentiinalainen Juli, mutta se on aivan mainio porukka, toivottavasti ehitään treffata myös mun Berliinin ystäviä samalla reissulla. Reissulle ei muuten tullu hintaa juuri ollenkaan. Bussimatkat eestaas 27e/pää ja hotellillekki jäi hintaa per naama reilu 16 euroa. Että hurjan kallista tämä matkustaminen. Lisäks varasin hotellin itelleni kans siks viimeseks yöks täällä. Lennän kans Bremenistä aikasin aamulla, niin saa sitte jo edellisenä päivänä rauhas pestä lakanat ja puunata paikat. Ja ohan se mukavampi ku ei tarvi ihan kukonlaulun aikaan herätä ja saa syödä hotelliaamiaisen ja sitte roudata kimpsut ja kampsut lentokentälle ja soronnoo. Mutta siihen ny on vielä reilu kolme viikkoa. Shh.