torstai 12. helmikuuta 2015

fix und fertig

Sillälailla. Enhän mä ehtiny kauaa edes tuskailla sen termpaperin kans ennenku se kirjotti itte ittensä. Hyvä minä. Mulla oli unelmana saada se niinku perjantaina aamupäivällä valmiiks ja tänää siinä kahen aikaan totesin et noooni, siinä se on. Habahymiöitä joku sata tähän. Ja nyt on iiihanan autuas fiilis. Tää koko viikko on kyl ollu vähä tämmöstä löllöttelyä vaan. Mitä se sitte ikinä tarkottaakaan. Tiistaina pääsin vihdoin ja viimein käymään Wohnzimmerissä illalla. Sitä on kaverit hehkuttanu jo vaikka kuinka kauan, ja yks jo ennen mun lähtöä, nii oliha se ny hyvä jo täs vipalla kokonaisella viikolla käydä tsekkaamassa. Oltiin siellä Iinan ja sit tän argentiinalaisen Julin ja sen jenkkipoikaystävän kans, joka on kyllä jo muutenki ollu tuttu iha ekoista päivistä lähtien. Meillä oli nii hirmusen mukava ilta, ja ku toi viikonloppuki oli meillä kolmestaan niin hauska nii alko vähä harmittaa että tutustuin vasta aika myöhäsessä vaiheessa tähän Argentiinan ihmeeseen, koska se on  ihan huipputyyppi. Nii, pelattiin siel Wohnzimmerissä vanhaa kunnon Mario Kartia, hihi, ja juotiin 2 euron vehnäoluita. Paluu Suomen juomahintoihin tulee olemaan muuten karu.



Eilen vietettiin taas perinteistä Mädelsabendia, jälleen uudessa ravintolassa ja ruoka oli taas hyvää. Ja tytöt vähä yllätti mut just ku olin jo vähä katkeroitunu ku en saanu mitää synttärilahjaa keltään. Ne sitte veti illan päätteeks Thomas Sabon pussukan esiin, ja siellä oli semmonen ihana Pretzel-charmi toho mun rannekoruun. Tsihhhh. Olin aika tosi ilonen siitä, koska olin melkeen jo kerran ite ostaa ton, mut muutin mieleni viime hetkellä ku se oli vähä kalliimpi ku luulin.


Nii, muute tää viikko on tosiaa menny siinä, että oon käyny juoksemassa, kirjottanu ja syöny hyvin. "Ny on ansaittu yks Berliner" -logiikalla. Ja nyt tosiaan. Amen. Melkeen kymmenen sivua tuli täyteen ennenku edes tajusin. Oli melko erikoinen tunne ku aihe vei kerran vaa iha mennessään ja mopo karkas käsistä ja tekstiä tuli melkeen puoli sivua putkeen. Vaikka oonki vannottanu sitä, että täällä vaihdossahan se opiskelu ei oo se pääpointti ja sieltä mennään mistä aita on matalin, niin oon kuitenki onnistunu ihan hyvän määrän pisteitä ja vielä hyvillä arvosanoilla haalimaan itelleni. Kahesta kurssista puuttuu viel arvosana, mut muuten on yks 1, kaks x 1,3 ja yks 2. Asteikko on siis 1-5 ja 1 on paras, että sillälailla, aika sama mitä noista kahesta muusta tulee (kuha läpi pääsee). Sitte vaa huomenna käynnistelemään mun viimestä viikonloppua Saksassa. Melkosta.

Siinä. Kymmenen sivua pelkkää nerokkuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti