Lähtölaskenta

Viimenen viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina käytiin Iinan kans vähä Hannoverissa rentoutumassa. Eli maailman parhaalla ranukioskilla ja teellä+konvehdeilla semmosessa söpössä pikkukahvilassa, jonka olin bongannu yhen toisen vaihtarin Instagramista. Siiiis, ne konvehdit oli jotai maailman parasta. Yleensä ku ottaa iha innoissaan semmosia tosi hyvännäkösiä suklaa-asioita, nii joutuu jossain vaiheessa vähä pettymään, mut tää ei ollu se kerta. Ei alkuunkaan. Yritettiin vähä shoppaillakki, mutta siitä ei kyllä tullu mitään, oltiin jotenki tosi voipuneita.

Jei. Lauantaina oli lisää rentoutumista tiedossa, nimittäin meikäläisen läksärit. Olin kutsunu kaikki parhaat ihmiset tänne mun luo ja siinä sitte tyhjättiin mun juomavarastot ja kavereiden leipomukset. Jatkettiin iltaa myös sitte paikalliseen anniskeluravintolaan ja oli hauskaa. Tällä kertaa mäki jopa selvisin vähän pidempään ku yleensä. Sunnuntai meni sitte puolestaan tosi pahassa koomassa, mut sitte illalla me mentiin (kerta liput oli jo ostettu aikoja sitte) Hannoveriin kattomaan vähä Bundesliga ykkösen futista. Hannover pelas Paderbornia vastaan, tosi huonosti, ja hävis 1-2. Mut olipa toi kyllä kokemisen arvonen juttu. Saksalaiset ottaa aika tosissaan ton jalkapallon. Tunnelma oli mieletön.

Semmosta, nyt sitte tänään oon käyny vähä hoitamas käytännön asioita, sulkemas pankkitiliä ja tommosta. Hieman muuten kuulkaa tuli avuton olo yhtäkkiä ku tajusin että mulla ei oo tällä hetkellä minkään valtakunnan pankkikorttia. Apua. Nojoo, mutta nyt on lentolippu, letter of confirmation ja kaikki hoidettu. Että ei tässä muuta ku vaan pakkaamaan. Se vasta jännittävä prosessi tuleeki olemaan. Toivottavasti tila ja paino riittä. Outoa. Mä oon jotenki aivan tosi sanaton vaan kaikesta. Alan mielessäni olemaan jo Suomessa, niin en oikee tiä mistään mitään. Paitsi kivan pikku flunssan pukkas vielä tähän lopuks päälle. Tänks Saksa.