Don't dream it - be it

Hippasen ehkä vaativa ja tommonen lässynlää tää mun eka otsikko, mutta se ny tuntu kuvaavan parhaiten mun fiiliksiä. Semmonen reipas kuukausi (38 päivää, jos ihan tarkkoja ollaan) aikaa jäljellä ennenku sanon kavereille ja kaikille täällä Suomessa, että moi pitää mennä. Sitte mä pakkaan kuudet kengät, kolme takkia ja kaikki mun sukat ja alkkarit matkalaukkuun ja lähen Hildesheimiin, Saksaan, viettämään mun elämäni parasta aikaa. Ja ei, mulla ei oo mitenkään suuria odotuksia mun vaihdon suhteen.

Täähän on tosi tyypillistä alkaa kirjottaa blogia vaihtoajasta, nii voi sitte kaverit ja sukulaiset seurata, että miten se Malla siellä maailmalla oikeen pärjää. Ja koska mähän oon omalla mukavuusalueellani sillonku meen virran mukana, nii mä kans ny alotin sitte tämmösen. Tarkotus olis kirjottaa tätä blogia huumorilla ja tosi ison väripaletin kanssa, niin jo tässä vaiheessa on ehkä hyvä mainita, että ei ny välttämättä ihan kaikkee tarvi niin tosissaan ottaa mitä mä tänne kirjotan.

Se blogista, nyt muutama sana tästä mun vaihdosta. Tuleva puolivuotinen on mulle aika paljon enemmän ku pelkkä vaihto, koska oon kauan haaveillu siitä, että saisin asua Saksassa, eli sillee vaatimattomasti sanottuna oon menossa elämään mun unelmaa. Ja koska oon jo pari kertaa yrittäny lähteä Saksaan hieman pidemmälle reissulle, siinä kuitenkaan onnistumatta, niin mulla on tästä nyt melkosen hyvä fiilis.

Tää Hildesheim valikoitu mun vaihtokohteeks aika pitkälti googlen kuvahaun perusteella - kaikki ne vanhat talot ja systeemit, tui tui. Päätöstä sitte vahvisti vielä se, että se ei oo mikään valtavan iso kylä, koska oon huomannu etten semmosissa koe oloani hirveen kotosaks, enkä siks semmoseen halunnu. Mutta tosta läheltä löytyy sitte tarpeen tullen isoja kaupunkeja, niinku vaikkapa Hannover, Hampuri, Bremen, eikä Berliiniinkään kovin pitkä matka oo.

näin söpöön kylään mä oon menossa, tsihihih

Ja tota, pitikö tässä alkulätinässä kertoo jotain muuta? Kyllähä jengi ny tietää miten nää vaihdot toimii? Meen sinne yliopistoon, valitten kaikkia höpöhöpökursseja, meen sieltä missä aita on matalin, tai mieluusti kaatunu ja koitan raapia kakskyt noppaa kasaan. Sitte kerään itelleni henkistä pääomaa tutustumalla paikalliseen kulttuuriin, jonka toivon sisältävän hyvin paljon olutta, brausea ja jekkua. Ja siihen kylkeen otan vielä vähintään viis vaihtokiloa.

Niinno sen voisin tietty vielä kertoa, että tarkotus olis tosiaan ny alustavasti olla yks lukukausi tuolla liesussa. Mutta oon jo vähä päättäny, että jos musta yhtään alkaa tuntua siltä, niin yritän jäädä myös kevätlukukaudeks sinne. Tai sitte en. Tai sitte mä saan kirjottaa joku kaunis päivä tonne mun blogin kuvaukseen sen, mitä luin yhestä toisesta blogista: "lähdin Saksaan, enkä sitten tullutkaan takaisin". Tai sitte en. Sen näkee sitte. Mutta innoissani mä nyt ainaki oon.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, tack och hej