Schönes Wochenende

Jepa. Eli vuoden ekat reissusuunnitelmat laitettiin toteen viikonloppuna ku suunnattiin Kölniin. Reissu oli kyllä aika sopivan halpa, ostettiin semmone junalippu, jolla sai matkustaa yhen päivän aikana ihan niin paljo ja minne vaan Saksan sisällä ku vaa kerkee. Toki vaan noilla taajama- ja lähijunilla. Mutta hintaa ei tullu ku semmone 15e/suunta, niin iha näppärä. Elikkä tosiaan. Köln. Sää ei taaskaan ollu meidän ystävä, mutta jäi silti positiivisempi kuva ku Hampurista. Käytiin kattomassa Kölner Dom natürlich, sit se silta siinä Domin takana, täynnä rakkauslukkoja (plääh) ja sitte kierreltiin muuten vaa kaupunkia ja vanhaa kaupunkia. Tosi nätti kaupunki taas, mut nyt alkaa oleen plakkarissa niin monta saksalaista kaupunkia (19), et tuntuu, ettei ne oikeen anna enää mitään uutta. Lukuunottamatta Berliiniä. Lisäks mä oon nähny kirkkoja nyt ihan tarpeeks tälle elämälle. Ei tarvi niinku välttämättä nähä enää yhtään ikinä. Kölnin tuomiokirkko kruunas kaiken.

Siinä kunnon kuvapläjäys. Illalla ku ei sitte ollu mitään ihmeempää ohjelmaa niin mentiin elokuviin. Let's be cops oli leffan nimi ja oli kyllä ylihauska. Vaikka varmasti hauskempi sillä alkuperäiskielellä. Vihaan dubbauksia. Sitte käveltiin meidän hotellille, syötiin euron pitsat ja nukkumaan. Meidän tosiaan muuten piti olla koko viikonloppu tuolla Kölnissä, mutta todettiin sit, et eiköhä tää kylä oo ny nähty ja päätettiin mennä sunnuntaina tsekkaamaan sit myös Düsseldorf, kerta se ny oli siinä matkan varrella tavallaan. Ja koska sunnuntaisin kaikki on tässä maassa kiinni, niin tyydyttiin kaupunkikierrokseen jalan ja kahvilakulttuurin tutustumiseen. Ja sitte suunnattiinkin jo takasi.

"tämä satu ei tule ikinä todeksi, elämä opettaa olemaan viisas ja säästeliäs"

 Semmosta tällä erää. En malta oottaa nyt tulevaa viikonloppua ja damia! Hurraa.

Loppukauden pelisuunnitelma

Tässä on taas iha rytinällä lähteny arki käyntiin. Luennot alko taas ja pitäs olla kirjottamassa jo vaikka ja mitä. Ja mä päätin sitte reissata. Mä en oikeesti tiiä yhtään missä mun kiinnostuskiikarit on tohon opiskeluun. Pari semmosta juttua on, joita on ollu tosi kiva tehä. Yks esitelmä stereotypioista sosiaalisessa mediassa on ollu hulvaton ku saanu vaa ettiä 9gagista kaikkia hauskoja kuvia. Enkun ääntämisen kurssille pitää valmistella yks puhe tms. ja sitäki on ollu iha hauskaa ettiä. Mutta toi filosofian luentopäiväkirja... Mä oon ihan varma et oon tehny sen aivan tosi väärin. Pitää kirjottaa kyllä nimen perään sit Erasmus-student sillee lihavoituna ja caps lock päällä. Ehkä mulle annetaan armoa edes, kerta lisäpisteitä ei herunu. Vaikka tekis mieli niitäki mieli vielä kinua lisää, koska ohan toi nyt mulle huomattavasti työläämpää ku niille jotka saa sen tehä omalla äidinkielellään.

Koska blogitekstit on tylsiä ilman kuvia, niin lisään näitä mun esitelmälöydöksiä tänne

Tehtiin tossa jo itseasiassa sunnuntaina Iinan kans kunnon pelisuunnitelmat mun loppuajaks. Pitää käyttää aika niinku tosi tehokkaasti. Tänä viikonloppuna mennään Kölniin. Ens viikolla Amsterdamiin. Sitte sen jälkee äiti tulee mulle kylään! Kuun vika viikonloppu on viel vähä auki, mut ehkä sen voi käyttää kouluhommiin ja yleiseen pörräämiseen. Sitte tuleeki mun synttäriviikonloppu ja sillon ois ideana lähtee Berliiniin. Ja sit mun vipana viikonloppuna meidän pitää pitää juhlat. Sitte alkaaki jo lähtö lähenemään. Aika on menny niin tosi nopeesti. Eihän tässä oo enää mitään jäljellä. Sitte jos tästä ei joku osannu tulkita, niin paluu Suomeen olis jo 19.pvä helmikuuta, niin ehtii saada vähä sielläki päässä asioita kuntoon ennenku alkaa työt. Siellä muuten myös odottelee iha huisi kämppä, seki varmistu tällä viikolla. Huh, paljo huojentuneempi olo palata. Vaikka hirvittää että millähä rahalla meinasin sisustaa sen kämpän.

Mä yritin tänään käydä shoppailemassa, mutta huomasin etten oikee osaa. Sitä on tullu jotenki ylipihiks. Mikä on tosi hyvä, ottaen huomioon edellisen kappaleen viimesen lauseen. Mutta kuitenki, tääl ois iha hurjasti kaikkia alennusmyyntejä mut nääh, en mä vaan osaa! Ehkä mä vakuuttelen itelleni, et säästelen siihe, et pääsen taas vähä sinne outletteihin ostamaan kaikkee siistiä. Koska onhan se ton matkalaukunki painon kannalta iha positiivista jos ei ihan kokoaikaa ostelis kaikkee. Ja ainiinjoo. Ei saatu lippuja Bayern Münchenin peliin :'( Manuel Neuer jää ihan näkemättä. Mun sydän särky vähäsen. Mut mun pitäs olla jo ehkä nukkumassa koska se juna lähtee huomenna tosi aikasin.

Sananen saksalaisista miehistä

Mä oon niinku ihan for cereal hämilläni siitä millasia saksalaiset miehet on. Ne saattaa lähestyä ihan missä vaan ja ihan millon vaan. Ekan kerran koin tämmösen hämmentävän lähestymisen ollessani ruokakaupassa. En muista kerroinko tästä sillon, muistaakseni en ja jos kerroin niin kerron nyt uudestaan! Olin siis tossa lähikaupassa ja siellä tuli joku miespuolinen henkilö kysymään multa jotaki mistä en saanu mitään selvää. Luulin että se ei löytäny jotain. Mutta sitten se vaihto englantiin ja esitteli ittensä ja kertoi mulle että mä oon tosi kaunis. Siinä vaiheessa mulle vähä valkeni että eiiii tässä nyt ehkä neuvoa kyseltykään. No se pyysi mua drinksuille, mut kieltäydyin hienovarasesti kutsusta.

Toinen hämmentävä lähestyminen tapahtui uudenvuoden jälkeen. Sain uudenvuodenpäivänä jostain aivan oudosta saksalaisesta numerosta viestin että hei, sä katosit tosi aikasin, mulla olis ollu muutama kysymys Suomesta ku haluisin matkustaa sinne ja että hän oli se joka liitty meidän seuraan iha loppuillasta. Mulla ei tässä vaiheessa ollu mitään käryä kuka koko ihminen oli. No sanoin että se voi kysyä niitä kysymyksiä multa nyt. Meni hetki ja se vastasi että hehe, se oli bluffia, halusin vaan varmistaa että nähään vielä. Tjahas. Selvis sitten myöhemmin että se tosiaan liitty meidän seuraan ku mentiin sinne isoihin juhliin ja meidät oli esitelty siellä.

Tänään sitte tapahtu kyllä ihan kaiken kruunaava juttu. Yritin käydä zumbaamassa, mutta se oli peruttu. Olin siinä sitte kotimatkalla ja kävelin yhen kaupan ohi. Sieltä singahti yks nuorimies mun perään ja kertoi että "tää on varmaan vähän outoa, mutta näin ku kävelit tosta ohi ja sä näytit jotenki niin tosi kivalta että mun oli pakko tulla juttelemaan sulle". Anteeks mitä. Siinä mä sitte seisoin ihan hölmistyneenä ja olin vaan että jaajaa.

Mä en tiä yrittääkö Saksa kertoa mulle että hei älä mee vielä vai mitä täällä tapahtuu, mutta siitä oon ihan satavarma että mitään tommosta ei vois ikinä käydä Suomessa. No ehkä toi keskimmäinen, mutta nää kaks muuta. Mulle ei oo ainakaan ikinä tapahtunu. Ja nää kaks viimesintä miespuolista ihmistä oli vielä kaiken lisäks ihan suht viehättäviä nuoria miehiä eikä mitään painajaisia. Mutta ei kenenkään nimi oo vielä ollu Hans-Helmut. Paha tilanne.

Ice Ice Baby

Ei kyllä kannattais kirjotella väsyneenä vissiin mitää blogijuttuja. Katoin tota mun edellistä postausta ja se oli kyllä jotenki tosi sekava ja töksähtelevä. Suokaa anteeks. Koitan skarpata. Unohdin myös hehkuttaa kuinka siisti paketti mulle oli tullu postissa sinä aikana ku olin Suomessa! Tai se kyllä tuli jo sillon perjantaina, mutta sattu tulemaan postisetä puoli tuntia sen jälkeen ku olin lähteny kaupungille ja puoli tuntia ennenku mun kämppis tuli kotiin. Perfekt. No, kaverit oli käyny sen lauantaina kuitenki hakemassa ja sain sen sitte niiltä hakea ku tulin takasi. Olin marraskuussa laittanu Hannover 78:n rugbyjoukkueelle mailia että ne on mun lempparirugbyjoukkue Hannoverissa ja mietin et oisko niillä jotain fanisälää mitä voisin ostaa. Sieltä sitte tuliki vastaus ja pitkän odottelun jälkeen myös paketti postissa. Paketista löyty t-paita, huivi, muki, joku tarra ja joku pinssityyline asia ja sitte se setä oli vielä tulostanu mulle jonku niiden historiikin. Hihihi. Ja nää säläthän mulle siis ihan lahjotettiin. How awesome is that?

Mä vähän epäilin että on pikkasen tylsä viikonloppu tiedossa. Oltiin sovittu mun buddyn kans et mennään yksille talvimarkkinoille, mutta se oliki sitte kipeenä ja mun suunnitelmilta katos ihan pohja. Oikeen ei tehny mieli shoppailemaankaan lähteä alennusmyynteihin ku ei tonne op:n nettipankkiin oikeen meinannu päästä tarkistamaan, että paljoko siellä on rahaa, eikä ollu varmuutta siitäkää et saako sitä rahaa täällä ees nostettua. Eikä Saksan tiliäkää viittiny tyhjätä ku jos noi op:n häiriöt ois vaikka jatkunu pidempään. Mulla oli kuitenki onni myötä ja koko viikonloppu oli täynnä ohjelmaa!

Perjantaina lähin käymään päivällä Wolfsburgin outleteissä ku halusin ostaa synttärilahjan sieltä mun veljentytölle. Matka vähä venähti, koska eka junayhteys oli myöhässä ja tunnin junamatka venähti kahen tunnin mittaseks ja takasipäin menevää junaa sai odottaa sitte tunnin kauemmin ku oli tarkotus. Eise mitään, lahja löyty ja se oli pääasia. Tein myös samalla itelleni löydön: Adidaksen toppi 2,50e. Illaks mua oli pyydetty kattoon jääkiekkoa ja päätin sit lähtee ku ei muutakaa tekemistä ollu. Oli mukava ilta, vaikka saksalaista jääkiekkoa en pidä kyllä tästä lähtien ainakaan juuri minään. Ei se ehkä iha ykkösliigaa ees tainnu olla, mutta silti. Peli ei ollu ees kauheen jännittävä ku Hannover vei 9-2 ja jokanen veto tuntu menevän maaliin. Silti se tunnelma oli hurjan siisti. Ku kotijoukkue tuli jäälle niin kaikki kannattajat sytytti sädetikut palamaan ja niitä siinä sitte heiluteltiin. Ja sitte olin taas hämilläni siitä että katsomossa sai juoda olutta. Ja polttaaki olis saanu. Meininki tosi ei-Suomi.

Tommosen hienon kiekonki sain muistoks. Lauantaillekki ilmaantu ohjelmaa ku toi mun hyvän ystävän serkku ehotti et lähtisin sen ja sen kavereiden kanssa Harziin luistelemaan. No mikä ettei. Reilun tunnin verran sai ajaa vuorille päin ja sitte alko lunta näkymään! Luistelemaan ei kuitenkaan päästy, koska sinne oli joku muutama muuki menossa, niin mentiin sitte kelkkamäkeen. Oli niiiin hauskaa pitkästä aikaa laskee mäkeä. Mun mielestä oli myös jotenki tosi siistiä, että saksalaisilla näyttäs olevan ihan tommosia kunnon puisia kelkkoja, ku suomalaisilla tuntuu aina olevan se perus muovipulkka.

Mut ihme "all talk and no action" -ihmisiä nää mun saksalaiset ystävät. Sinne kelkkamäkeen piti kävellä hetken matkaa semmosta tietä, joka oli iha peilijäässä ja semmosta pientä ylämäkeä koko menomatka. Ne sitte heitti et tänhä voi iha hyvin vetää sit takaspäin tullessa kelkalla alas ja kaikki siinä oli kovaa kelkan kyytiin hyppäämässä ku lähettiin pois ja mä olin iha että ootteko ny aivan tosissanne, se näytti iha tosi vaaralliselta ku ei siinä pystyny yhtää jarruttamaankaan. No, loppupeleissä se olinki sitte vaan minä ja yks toinen tyyppi joka laskettiin se kahestaan kelkalla alas. Nössöt. Sen jälkeen käytiin vielä varmaan maailman parhaassa schnitzelravintolassa syömässä. Siellä oli varmaan 20 eri schnitzelsorttia ja sitä sai neljässä koossa: 250g, 500g, 750g tai kilon jööti. Mulla riitti se pienin ja oli kyllä ehdottomasti paras schnitzel minkä oon ikinä eläessäni syöny.

Just like in Finland

Oli siis lievitystä koti-ikävään ku koko viikonloppu oli täynnä lunta ja jäätä. Tänään kävin myös pitkästä aikaa juoksemassa, mikä oli tosi ihanaa, vaikka mua nyt sit sattuuki lonkkaan aika paljon. Mut mä en nyt jaksa antaa yhen niveltulehduksen häiritä.

2015 and back in Deutschland

Joululoma oli tosi kiva, Suomi oli tosi ihana ja ihmiset on vaan parasta. Oli niin kiva nähä kaikkia, mutta toisaalta vähä rankkaaki, koska joutu toistamiseen sanoon taas hyvästejä, mä vihaan niitä. Vaikka tässä ny ei enää kauaks aikaa tultu takas nii silti.. Mut oli ainaki kivaa. Sää suosi, koska oli paljon lunta ja kylmä. Just sitä mitä Suomelta odotinki! Ja nyt ei enää ahdista se lopullinen kotiinpaluukaa niin paljoa, ku taitaa olla kämppä jo tiedossa ja töihinki ne ehkä odottaa mua takas. Se on kiva tunne.

Tiistaina sitte palasin Saksanmaalle muutaman mutkan kautta. Tai no en nyt niinkään mutkan kautta, mutta kotimatka oli iha hanurista. Se lento lähti vaikka kuinka paljo myöhässä, ja oli sitte Saksassaki luonnollisesti myöhässä. Tuli ihan helkutinmoinen kiire junaan, juoksin niin kovaa että sain melkeen sydänkohtauksen. Ehdin kyllä just ja just junaan. Sitte hakemaan yks postipaketti ja matkalla näin ku yks auto ajo yhen mummon kumoon. Järkytyin aika paljo. Sitte ruokakauppaan iha maailman nälkäsimpänä ja siellä ei ollu mitään mitä olin ajatellu ostaa. Kaikki vastusti. Mut sitte pääsin pakastepizzan kans kotiin ja sai alkaa henkisesti valmistautua uudenvuodenaattoon.

Olin mun kämppiksen ja sen kavereiden kans ottamassa uutta vuotta vastaan Hannoverissa. Eka aloteltiin yhen mimmin poikaystävän luona ja meillä oli ruokaa aivan mahottomasti siellä. Oli aika jännää ku en tuntenu niistä ihmisistä ketään etukäteen, paitsi siis mun kämppiksen tietysti. Ne tyypit vaikutti aluks aika paljo sisäänpäin lämpiäviltä, mutta kyllä se siitä sitte ja ne kaikki paljastu tosi mukaviks ihmisiks. Oli kivaa. Sitte mentiin joihinki tosi isoihin kemuihin, jotka oli jossai areenassa tms. ja siellä oli hurjan paljon ihmisiä ja hyvä meininki. Aamulla meinas vähän tukkaan sattua, mutta semmosta se on ku on jo näin vanhaki ja kaikkee.

it's christmas!

.. almost! Mulla ainaki iha just. Tää viikko meni vähä ohi. Oli aika paljo kaikkee ja on vaa ootellu et no joko saa mennä hä. Mulla oli tos mun iha viimesellä luennolla eilen myös semmone referaatti, jota jännitin iha hulluna jostain syystä ja tein sitä iha paniikis alkuviikon. Mut se tosiaan oli eile ja meni hyvi ja nyt on helppo hengittää.

Ton stressaamisen ohella ehin tehäkki paljo kaikkee. Tiistaina käytiin mun kämppiksen kans Göttingissä treffaamassa jotain sen kaveria. Mutta nyt mulle paljastu se joulumarkkinoiden merkitys saksalaisille. Ei ne mee sinne katteleen kaikkia kojuja. Ne menee sinne vaan lätisemään ja juomaan sitä Glühweinia. Hienoa. Olisin kyl ehkä halunnu kattoo vähä ympärilleniki siel markkinoilla, mutta no, oha niitä ny tässä nähty.

Keskiviikkona meillä oli vähä hauska enkun tunti. Syötii herkkuja ja laulettiin joululauluja ja juteltiin joulusta. Se on kyllä muutenki maailman rennoin kurssi. Yhellä tunnilla katottii vaa Monty Python -pätkiä youtubesta. Käytii myös syömässä tyttöporukalla yhessä aivan maailman parhaassa ravintolassa. Eilen sitte kävin vielä myös mun buddyn kans kattomassa saksalaisen version love actuallysta, eli alles ist Liebe. Se oli aika symppis, ja tuli hyvä mieli. Vaikkei siinä ollu Till Schweigeria.

Tänään pitäs vielä käydä tuolla joulumarkkinoilla juomas viimeset Glühweinit ja ostaas pari pientä lahjajuttua vielä. Sitte vähä päikkäreitä ja valvomaan! Nuo junat ja kaikki muutki kulkee lauantaisin sen verran huonommin, että meidän pitää lähteä tästä mun luota viimestään puol viis. Nii ei siinä oo enää mitää järkeä ees nukkua, nii koitetaa sitte Iinan kans valvoo tää yö (se lentää siis mun kaa samalla koneella). Meillä on kaikkee kivaa onneks suunniteltuna! Tehää vähä kaakaota schokolöffelin avulla (suklaalusikka) ja katotaa joululeffaa ja tommosta. Eiköhä tästä hyvä tuu. Ja sitte huomenna tähän aikaan lentelenki jo kohti Suomea!

kahdet joulumarkkinat ja yks eksistentiaalikriisi

Nonii, eiköhän oo pikkuhiljaa joulumarkkinoilla käyty iha riittämiin. Lauantaina oltiin Braunschweigissa vähä shoppailemassa. Ei oikee oltu jaksettu tarkemmin tutustua sen kaupungin antimiin, katottii vaa missäpäin suunnilleen keskusta on asemasta ja mentiin. Olin nähny muutamaan otteeseen mainoksia semmosesta ostoskeskuksesta ja aateltiin et ois kiva jos se löytys. No tota. Siellä oli semmone jäätävän kokonen linna, josta aateltiin et toi on varmaa joku kaupungintalo/museo tms. Vaan ei. Se oli se ostoskeskus. Joo sen nimi on niissä mainoksissa kyllä näkyny "Schloss Arkaden", mutta ei ny iha soinu kellot. Se oli aika valtasa ja siellä saatiin aika hyvin aikaa kulumaan, vaikka kukaan ei oikeen sitte loppujen lopuks ees ostanu mitään. Sit mentiin Vapiaanoon syömään, koska sieltä ny vaa saa niin hyvää pastaa, mut sielläki saatiin kummasti aikaa kulumaan ku jonotettiin ikuisuus. Sit ne joulumarkkinat tuliki kierrettyä vähä vauhdilla, koska siinä meinas tulla sitte jo kiire junaan. Mutta löysin kummipojalle ainaki hyvän lahjan, jee! Nii joo, ja haluutteko kuulla. Ne joulumarkkinat oli muute ihanat. Oliko yllätys?

tuosta, ostoskeskus.

 Ja tänään sitte käytiin Goslarin joulumarkkinoilla. Se ja toi eilinen paikka on molemmat noin puolen tunnin junamatkan päässä Hildesheimista, eli ei tarvinnu kauaks lähtee. Nyt oliki sitte iha tarkotuksena vaan kiertää joulumarkkinat ja syödä kaikkee hyvää nii ehti keskittyä siihe olennaiseen nyt sit. Siis mä voisin kyllä oikeesti hengailla noilla joulumarkkinoilla vaikka kuinka. Valtava ihmistungos, liikkumaan pääsee aina välillä, mutta silti hymyilyttää. Ennenkuulumatonta. Nyt löyty viimeset joululahjatki ja eka glühweinmukiki lähti joukkoon. Niissä siis on joku kahen euron pantti aina, eikä mitenkään ennenkuulumatonta että niitä lähtee ihmisten matkaan. Pitää vielä Hildesheimin torilta hakee yks, koska parillinen määrä on aina kiva. Tuolla oli myös semmonen "metsä" missä ihmiset sitte joi just glühweinia ja muita kuumia juomia. Pienelle aukiolle siis laitettu kasa kuusia, niihin valtavat määrät jouluvaloja ja sitte semmosia "seisomapöytiä" ja siellä sitte hihiteltiin ja lipitettiin hehkuviiniä.

tässä siellä metässä!

Ja sitte mulle tuli viikonloppuna nyt ekaa kertaa se fiilis että eieieiei, mä en oo yhtään valmis palaamaan Suomeen. Siis tosi kiva mennä ny jouluks käymään, mutta sillo helmikuussa... EI. Mä en oo valmis. Täällä elämä on kuitenki suht lepposta, vaikka ny on ollu niitä vaikeuksia välillä. Mutta Suomessa pitää olla taas aikunen, maksaa hullun korkeeta vuokraa, maksaa laskuja, opiskella ihan tosissaan (yks gradu vissiin alkais häämötteleen nurkan takana), käydä töissä ja hoitaa vielä niitä luottamustoimia, joihin on ittensä änkeny ja kohdata muutenki taas todellisuus. Noup. Mä jään tänne juomaan glühweinia.